Hopeless fat...

En tajua mikä mua taas vaivaa. Keskiviikko meni hyvin, vaikka paaston takia illalla olikin ihan järkyttävä nälkä. Eilen aamulla söin muroja aamupalaks, jonka jälkeen ratsastin kolme hevosta, mikä muuten kuluttaa yllättävän paljon. Vaikka oon pienestä asti ratasastanu, en oo ennen tajunnu kuinka tehokasta liikuntaa se oikeesti on!
Joka tapauksessa kun pääsin kotio jokus viiden aikaa, mulla oli jo ihan järjetön nälkä. Voitte varmaan arvata mitä sen jälken tapahtu. Kyllä, rupesin syömään, ahmimaan. En ees halua ajatella mitä kaikkee suuhuni tungin. Hyi :S

Oli joo tosi kiva ystävänpäivä, kaksin tän ahdistuksen kanssa...

Eilinen oli niin paska päivä. Mua ahdisti ihan tajuttomasti, suurimmaks osaks sen takia, koska olin syöny niin paljon. Sama paska on jatkunu tänäänkin. Koko ajan tekee mieli syödä jotain. Toivoin, että olisin saanu olla yksin kotona, mutta ei. Äiti ja sisko oli myös kotona, joten taas jouduin oleen "naamari" päässä ja esittään ilosta. En vaan jaksa enää tätä paskaa. Aamuyöstä heräsin kauheeseen ahdistukseen, jonka seurauksena purin käteenikin kivan jäljen ja melkein revin hiukset päästä.

Mä oon sekoamispisteessä, miksei tää koskaan helpota?

 

 

Tunnen itteni niin epäonnistuneeks. Toivoton läski, joka ei ikinä onnistu missään ja jota kaikki vihaa. Vihaan itteeni, vihaan kaikkia ja ennen kaikkee vihaan tätä maailmaa. Miksei se maailmanloppu voinu tulla? Mä haluan täältä pois. Sekin ahdistaa, koska en tiedä miten sen tekisin ja missä.

 

Oon ajatellu myös tota paastoomista. Se ei taida oikeen mun kohdalla toimia, koska sen jälkeen en ikinä pysty hillitteen itteeni ja rupeen ahmiin. Joten jos pidän kalorimäärän tasasen pienenä koko ajan, niin en saa noita kohtauksia ja paino tippuu nopeemmin.

Mua pelottaa mennä vaa'alle. Mua pelottaa nähdä se luku ja kohdata se ahdistus mikä siitä seuraa.
Mua pelottaa, että joudun ottaan rastin pois ja joudun alottaan alusta. Mä en halua olla lihava, haluan olla pieni ja olematon. Enkeli.

 

En tajua mihin mun itsekuri on kadonnu. Siitä ei oo jälkeekään.

Mä en halua olla näin heikko. Haluan pystyä vastustaan ruokaa.

Mun on pakko pystyä tähän.

Mulla ei oo muuta vaihtoehtoo...