So close giving up...

Niin täydellisen paska päivä! Mun on ollu niin paha olla koko päivän ja koko ajan vaan ahdistaa... Itkettää, mutten enää kykene siihenkään. Oon varmaan kuivunu kaikesta tuskasta.

 Kun tulin kotiin, menin suoraan peiton alle ja makasin siellä puoli päivää. Koulu oli yhtä tuskaa, vaikka olikin vaan yks koe. Ei sekään menny hyvin.

 En saa olla kotonakaan rauhassa. Kun olisin vaan halunnu sulkeutua maailmalta, tuijottaa seinään ja antautua tälle masennukselle, jouduin taas pistään kulissit pystyyn. Äiti tuli kyseleen, että onko sulla jotain murheita? No ei jumalauta ole. Mun elämä on niin vitun täydellistä ja oon niin helvetin onnellinen. En vastannu mitään, vaan vaihdoin aihetta. Enhän mä voi sille kertoa. En todellakaan.

 

 Oon umpikujassa. En jaksa käydä koulussa, mutta jos jään sängynpohjalle, porukat huomaa, että taas on jotain vialla. Ne ei saa tietää. Ne huomaa sen kyllä myös siitä kun en pääse kursseista läpi, mutta yritän vaan selittää, ettei mua kiinnosta opiskella. En voi kertoo, että oon niin ahdistunu, että kohta tapan itseni. Luulen, että ne ei kestäis sitä. Enkä mä, kun ne tilittäis mule, kuinka paha olla niillä on mun takia. Ihan kun tää ois mun syytä. Ei ne mun kuolemaakaan kestäis, mutta eipähän tarvi olla näkemässä.

 Tänään kun ylitin tietä, oli jo aika lähellä etten kävelly rekan alle. Se houkutteli niin valtavasti. Kuvitella, kuinka se murskais mut alleen ja olisin vapaa. Miks helvetissä en tehny sitä..?

 En keksi muuta ratkasua, kun itsemurha. Mun elämä ei tästä parane, eikä tää paska olo ja ahdistus katoo koskaan. Ne on liikaa osa mua. Paholainen, joka on tarrautunu muhun kiinni. Ei päästä irti koskaan. Se käskee mua tappaan itteni. Ja mä haluan totella sitä.

 Ahdistusta lisää se, että sain mahdollisuuden mennä joku päivä puhumaan eräälle ihmiselle. Ihmiselle, joka on mulle tärkee ja jolle halua puhua. Mutta en pysty. Mun sisällä on lukko, joka estää mua sanomasta mitään. Se tietää mun aiemmista asioista, mutta ei näistä nykysistä. Ei siitä, että suunnittelen taas itsemurhaa tai etten syö mitään, koska haluan olla pieni ja näkymätön. Enkä mä voi sille kertoo, koska se lähettäis mut saman tien laitokseen. Ihan niinkun se viime kesänä pakotti mut lääkäriin ja psykologille. Mutta mä haluan kertoo sille kaikesta. En vaan pysty...