Fuck off

Mä en tiedä miks edes yritin ottaa itteeni niskasta kiinni ja laadin noi säännötkin. Luulin varmaan, että musta oikeesti olis johonkin, tai että mulla olis edes vähän itsekuria. Ja paskat.
En kirjota romaania siitä, kuinka paska läskiääliö oon, koska tiedätte sen kumminkin. Ja sillain mä itestäni ajattelen.

Oon vaan niin väsyny ja ennen kaikkee kyllästyny. En jaksa taistella nälkää ja mielihyvää vastaan joka vitun hetki. Joten tietysti annoin sille sitten vallan ja kadotin itteni niin totaalisesti. Tyhmä minä.

Syömiset: liikaa !

Tai, no oon syöny sillain normaalisti, miten ennen söin, ennen kun aloin laihduttaan. Mutta silti liikaa ! Mun on pakko yrittää jaksaa taistella vastaan, se vaan on niin helvetin vaikeeta.

Mutta mä teen parhaani. Vitun läski, syöt kumminkin.

 

Nyt on ollu taas tosi pitkä jakso tätä masennusta ja ahdistusta. Joskus se vähän helpottaa hetkeks, mutta nyt on menny monta monta viikkoo ilman, että se olis yhtään helpottanu. Ahdistaa koko ajan niin perkeleesti, että haluaisin vaan luovuttaa. Enkä vieläkään tajua, miksen oo sitä jo tehny?

 

Mun asenne on ollu viime aikoina tää: ihan vitun sama, haistakaa kaikki paska!
Tuntuu, että menee hermo jokaseen ihmiseen, eikä kukaan tajua mistään mitään. Vittu.
Ihan helvetin sama, vaikka koulu menis päin persettä. En kumminkaan elä kovin kauaa, tai sitten rupeen strippariks ja prostituoiduks. Kai sillä ittensä elättää, ja jos ei, niin asun sitten roskisksessa.
En mä tarvi ketään ihmisiä mun elämään. Mä haluan olla yksin. Okei, en halua, mutta se olis vaan niin paljon helpompaa...