Kun kuitenkin aina on elämä laina..

En voinu uskoo tätä todeks, kun tänä aamuna kävin vaa'alla.

Se näytti jotain aivan hirvittävää.

Mun pahimman painajaisen.

Hävettää liikaa edes kirjoittaa sitä lukua tänne.

Hyi helvetti !

Oon lihonu melkein kaiken takas, minkä tuskalla oon laihduttanu.

Voi vitun vittu mä en kestä tätä!

Sen siitä saa kun menettää itsehillinnän, edes hetkeks.

 

Ja koska paino on pilviä hipovissa lukemissa,

joudun alottaan tän projektin alusta.

Ja se alko tänään.

Tänään on nimittäin paastopäivä.

Huomenna pitäis olla ale 400kcal päivä.

Toisaalta on vappu ja alkoholi on oikeen kunnon kaloripommi!

Joisko vai pitäiskö tiukan linjan?

En vittu tiä.

 

 

Vihreetä teetä ja pepsi maxia.

Siitä on mun päivä tehty.

Plus jotain liikuntaa,

en oo vielä päättääny mitä.

 

Kaverin kanssa ollaan dieetillä, jossa joka toinen päivä syödään alle 400kcal ja joka toinen päivä saa syödä niin paljon kun jaksaa.

Tänään olis läskipäivä.

Kaveri ei tiedä, etten syö tänään mitään.

Eikä sen tarvikkaan tietää.

Se on ite oikeesti laiha ja silti laihduttaa.

Ja mikä ehkä arsyttävintä, se sanoo olevansa lihavampi kuin mä..

Eikö ihmiset vois jo lopettaa valehtelun?!

Kyllä mä tiedän miten läski oon,

eikä tarvi valehdella etten muka olis.

Ei mussa muuta ookaan kun läskiä !

 

 

 

Välillä tekis mieli oikeesti haistattaa kaikille vaan paskat ja lähtee vittu meneen.

Musta tuntuu, että kaikki vaan teeskentelee mun kaveria.

Ei ne oikeesti musta välitä.

Puhuu paskaa selän takana.

Ihan sama.

En jaksa enää välittää.

Mistään.

 

Haluan vaan laihtua.

Pieneks ja hennoks enkeliluiseks tytöks.

Joka lopulta saa siivet selkäänsä...

 

 

U can't just make me different, and then leave.

Voiko ihanammin päivä enää alkaa?
Todellakin, ainut asia mikä tässä päivässä on hyvää,
en oo syöny vielä yhtään mitään.
Muuten aamu on ollu paskimmasta päästä.
Olin niin huonolla tuulella,
että paiskoin tavaroita ympäriinsä ja joka toinen sano oli kirosana.
No se kuulostaa ihan normaalilta.
Ja sitä se onkin. Mulle.

Puhuttiin uskonnon tunnilla elämän tarkotuksesta.

Mun elämällä ei oo tarkotusta.

En mä edes halua sitä.

Oon ehkä outo ja kummallinen, mutta mä en halua ajatella millään toisella tavalla.

Maailma on paska ja julma.

Ei se siitä muuks muutu, vaikka ajattelisin kuinka positiivisesti.

 

Mulle on usein tarjottu mielialalääkkeitä.

Mut mä en halua popsia niitä.

Pelkään, että ne lääkkeet saa mut ajatteleen väärällä tavalla.

Että mä haluaisinkin jäädä tähän maailmaan ja elää.

Mutta kun se ei oo se mitä oikeesti haluan.

Ne pillerit sais mut ajatteleen vaan sillä tavalla.

Vääristyneesti.

 

 

what are words?

Anteeks taas hiljaiselo. Elämä menee päin persettä, tai ainakin tuntuu siltä, eikä oo ollu paljo motivaatiota oikeen minkään suhteen. Oon läski ja ällöttävä syöppö, mut lupaan nyt tsempata. En halua olla enää tämmönen. Miksen mä voi oikeesti vihata ruokaa? Näin on helppo päättää, että nyt se syöminen loppuu ja itsekuri pitää mutta sitten kun ei oo syöny koko päivänä mitään ja on tajuton nälkä, mieli jotenkin sumenee ja itsehillintä pettää pahemman kerran. Yleensä sillon aina oksennan kaiken pois, mutta en yhtään tykkää siitä. Siks yritän olla kokokaan syömättä, ettei tarvis oksentaa...

 

 

Nyt on pakko lähtee kouluun, vaikka mitä mä silläkään teen?

Toivottavasti en mitään.

Toivottavasti en elä niin kauaa, että tekisin sillä mitään...

haaste

Sain haasteen Minnalta, kiitos siitä <3

Oon kuitenkin tehny tän haasteen jo niin monta kertaa, etten jaksa muuta kun vastata kysymyksiin.

 

Mitä harrastat?

ratsastusta ja tietty lenkkeilyä ym. vois varmaan sanoo, että laihduttaminenkin on yks harrastus..

Mitä kaikkea olet harrastanut ennen?

 empä oikeen mitään, näyttelemistä vähän

Kuinka vanha olet?

18

Missä maissa olet käynnyt?

oon ihan sika huno matkustaan, tai sit johtuu siitä että porukat on siinä huonoja, niin en oo päässy mihinkään.

oon käyny vaan virossa, ruotsissa ja norjassa, huom. tän yleensä salaan muilta...

Missä maissa haluaisit käydä?

usa:ssa, australiassa, espanjassa, portugalissa, englannissa, kanadassa, huh näitä riittää

Miten voit?

huonosti

Tykkäätkö itsestäsi?

en todellakaan, vihaan itteeni

Kuinka paljon rahaa käytät kuukaudessa vaatteisiin,meikkeihin ym.?

noihin en paljookaan, mutta tupakkaan menee kyllä vähän liikaa

Kenet haluaisit tavata juuri nytten?

yhden tietyn...

Mikä on lempi urheilulajisi?

ratsastus

Miksi?

koska oon harrastanu sitä koko ikäni ja sen on niin paljon osa mua.

Too late to turn around

Minkä takia ihmisellä on tunteet? Mitä järkeä on välittää jostakin ihmisestä ja haluta viettää aikaa sen kanssa, kun se toinen ei kuitenkaan ikinä välitä yhtä paljon. Kuinka paljon se voikaan satuttaa, rikkoa sisältä. Miksi pitää kaivata jotain ihmistä joka ikinen hetki, kun se toinen ei kuitenkaan kaipaa sinua. Kuinka voikaan tuntea itsensä niin pieneksi ja mitättömäksi, josta kukaan ei välitä. Yksinäiseksi väkijoukon keskellä, täysin voimatomaksi. Miten ikinä voi selviytyä elämästä, jota ei halua elää? Tai miten voi ottaa apua vastaan, kun ei usko sen auttavan mitään? Vain satuttavan lisää. Miten voi luottaa kehenkään, kun luottamus petetään kerta toisensa jälkeen? Miten jaksaa tehdä mitä vaaditaan, kun jokainen hetki on taistelua? Jokainen päivä kamppailua kuolemanhalua vastaan, elämää vastaan. Niin paljon kysymyksiä. Ilman vastauksia. Niin paljon tuskaa. Ilman helpotusta. Pimeyttä, joka vetää aina vain syvemmälle. Hukuttaa. Sen jälkeen tulee tyhjyys, kipu katoaa. Aika levätä.

 

 

 

 

 

Vain useat viillot helpottavat.

 Veri, jonka mukana elämä valuu ulos kehostasi.

Sen jälkeen voit olla vapaa...

Are we gonna be more than a memory?

Anteeks hiljaisuus :/ Tän blogin pitäis olla paikka, jonne puran tunteita ja kirjotan niistä asioista, joista en voi kenellekkään puhua. Viime aikoina on kuitenkin menny kaikki niin perseelleen, ettei oo ollu yhtään fiilistä kirjottaa siitä. Mieluummin vaan unohtaisin kaiken... Se on kuitenkin mahdotonta.

Läskipossu on taas tunkenu suuhunsa mitä on eteen tuotu. Eilinen meni kylläkin ihan hyvin. Pysyin alle 400kcal, just ja just. Alotin uuden dieetin, missä syön joka toinen päivä alle 400kcal ja joka toinen päivä niin paljon kun jaksan. Tai no, niin sen pitäis mennä, mutta huijaan hieman ja syön joka päivä niin vähän kun mahollista. Tää dieetti on oikeestaa vaan muodon vuoks. Kerroin siitä porukoillekin, joten saan ainakin joka toinen päivä syödä rauhassa alle sen 400kcal, ilman että joku on koko ajan valittamassa. Ihan hyvin ne sen ainakin vielä otti, mut katotaan nyt.

 

Mä en tiedä onko mussa jotain vikaa. Viime aikoina on ollu paljon jätkiä, jotka on ollu musta kiinnostuneita, mutta miks mä en kiinnostu kenestäkää? En jaksa mitää seurustelua. Ehkä siks, että seurustelusuhteessa pitää olla täysin rehellinen, jotta se toimis ja mä en siihen pysty. En mä voi kertoo näitä kaikki juttuja kenellekään. Eikä kukaan ees haluais mua, jos ne oikeesti tuntis mut ja tietäis kaiken. Mä haluan vaan olla rauhassa ja odottaa kuolemaa.

 

 

 

 

 

 



Alive or just breathing?

On ollu taas hiljasta. Mun päässä on hiljasta. Tai sitten niin jumalaton meteli, että oon ihan turta.
En ota selvää, mistään. Miks oon tämmönen saatanan läski?
Oon taas syöny ihan liikaa. Mä puotan. Oon niin painava, että vajoon aina vaan alemmas.
Joka kerta luulen, että nyt ollaan pohjalla, silti huomaan vajoovani aina vaan alemmas.

Joka kerta sama virsi. En uskalla menä vaa'alle. Vasta sitten, kun oon ollu koko loppuviikon syömättä. Haluan kadota.