maanantai 11. helmikuuta 2013

Invisible

Ahdistaa.
Haluaisin kutista ja muuttua näkymättömäksi.
Mutta silti tuska ei häviäis mihinkän.
Se on aina mun mukana. Aina ja kaikkialla.
 
En selviä tästä elämästä.
Jokainen minuutti on taistelua ja jokainen päivä tuntuu loputtomalta painajaiselta.
Jos mulla olis nyt tarpeeks lääkkeitä, ottaisin ne heti. Epäröimättä.
En jaksa enää elää uutta päivää....
 
Tumblr_mi1arxgbxl1s2adupo1_400_large
1159071007440227fcl_large
 
 


2 kommenttia:

  1. Ootko harkinnu joskus tämmöstä? laihduta.biz.ly

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo, koska en kauheesti usko tollasiin, mutta kiitos vinkistä!

      Poista

Jätä jälkesi tähän blogiin?