It doesn't matter

 

Mulla on ihan tyhjä olo.

Tuntuu, kun millään ei olis merkitystä, enkä jaksa välittää mistään.

Tänään jaksoin sentään raahautua kouluun tekeen kokeen, ensimmäistä kertaa tällä viikolla !

Ei mennyt hyvin.

Mutta ei silläkään oo mitään väliä...

Mulle kaikki on ihan sama.

 

 

 

Laihduttaminen on ainoo valopilkku mun elämässä.

Se on ainut asia jolla on oikeestaan merkitystä.

Mitään väliä millään muulla, kunhan vaan saan olla laiha.

Eihän mulla oikeestaan mitään muuta ookkaan jäljellä...

 

 

Tottakai mä välitän ihmisistä mun ympärillä.

Tai no, ainakin muutamista.

Mu miks musta tuntuu, että kaikki hylkää mut kuitenkin lopulta?

Ja taas jään yksin.

En pysty luottaan keneenkään, koska luottamus on rikottu niin monta kertaa..

Eikä sitä voi korjata.

 

Ja mitä voi tehdä sille, kun välittää jostain ihmisestä ihan liian paljon?

Se sattuu.

Tekee kipeetä ikävöidä sitä yhtä imistä koko ajan...

Mut mä en osaa päästää siitä irti.

En vaan pysty.

 

 

Mä haluaisin vaan päästä pois.

Pois tästä mustasta usvasta, joka ympäröi mua.

Pois kaikesta pahasta.

Tästä maailmasta.

Olla vapaa.

 

 



I will be skinny

Nyt mulla on semmonen fiilsi, että tää tulee kestään !

 

Tän päivän kalorisaldo: n. 200kcal

Kuluttanu oon myös jonkin verran, urheillen 453 kcal

 

 

 

 

Mun itsekuri ei salli enää ahmimista tai yli 1000kcal rajan ylittämistä !

 

 

 

 

Tänään myös tein jotain uutta. Söin ruokaa, mutten niellyt vaan syljin kaiken pois.

Ja voin sanoo, että se oikeesti toimi !

Ihan samalta tuntu kun olisin syöny sen ruuan.

Tuli kyllänen olo, eikä tehny enää edes mieli mitään.

 

Mä niin toivon, että paino on tippunu, kun huomenaamulla meen vaa'alle.

 

 

 

 

I gotta get out of here

Maailma on paha.

Elämä on julmaa ja täysin yliarvostettua.

Ihmiset muuttuu, muistot jää. Hyvät ja pahat.

Ystävät helpottaa, mutta lopulta kuitenkin kaikki on omillaan ja yksin pitää selvitä.

Toiset selviää, toiset ei.

 

Mä kuulun niihin, jotka ei selviä.

Oon täysin yksin, kukaan ei ymmärrä.

Kukaan ei oikeesti halua auttaa.

Lopulta kaikki kääntyy mua vastaan...

 

Joten miks jäisin tähän epäreiluun ja julmaan maailmaan?

Mä haluan vaan pois.

Haluan, että tää tuska ja ahdistus katoo.

Mulla ei oo vaihtoehtoja.

Mun täytyy kuolla...

 

Mutta miten?



Too much thinking and pain

Aamupaino oli tänään 58.9 kg ! ♥

Tää on hyvä alku, jos vaan jatkuis myös yhtä hyvin !

 

Yritän syödä tänäänkin niin vähän kun mahdollista.

Ihan varmaan porukat pakottaa syömään... -.-

Ihme, ettei ne huomannu, etten eilen syöny yhtään mitään.

Hyvä vaan !

 

 

 

Tää on niin ihana tunne !

 

 

En nyt oikeen tiedä mitä kirjottaisin.

Samat ajatukset kuolemasta ja muusta paskasta pyörii mielessä.

Enkä vieläkään tiedä mitä teen...

 

Musta ei oo mihinkään.

Oon täys paska.

 

Mutta muapa ei kiinnosta, mä vaan laihdutan !

 

"Sometimes a stranger undrstand you
better than those people who are
 realy close to you"

Can't you see...?

Tänään on ollu "paastopäivä" ! Syöny en oo murustakaan ja juonu vaan ns. kalorittomia juomia + 2 lasillista sokerionta mehukeittoa.
Kerrankin voin olla tyytyväinen johonkin.

Huomenna yritän jatkaa melko samalla linjalla, mutta vähän ehkä saatan syödä jotain pientä.

Jos tää nyt vaan onnistuis. Mun on pakko laihtua. Pakko !




"I need
 to be
 skinny"







Lintsasin tänään koulusta. Taas kerran.
Meillä olis ollu koe, enkä oo yhtään lukenu.
Tuskin tuun edes lukeen...

Miksei kukaan huomaa mun pahaa oloo? Kukaan ei tajua...

Death, come already...

Miten voi ihminen vihata itteensä näin paljon ?

 



Haluisin vaan laihtua. Sillon mussa olis edes jotain, mistä pitää...

Ensin laihtua ihan pieneks ja lopulta kuolla pois. Kuolisin ainakin laihana...

 

Mutta miks mä en pysty siihen ?

Onko mut tuomittu ikuisesti läskiks ja ällöttäväks idiootiks....?

 

Tai, no mitä väliä silläkään on...

En mä halua muuta kun pois tästä paskasta maailmasta !

Voispa kuolla kuolematta...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Tell them I was happy and my heart is broken. All my scars are open. Tell them what I hoped would be impossible..."

 



Anteeks kaikesta

En tiedä mitä sanoa.

Vihaan itteeni. Vihaan elämää. Vihaan tätä paskaa maailmaa, enkä halua enää jäädä tänne.

En jaksa välittää enää mistään. Mulla on nyt jo ihan helvetisti poissaoloja koulusta.

Jäin tänäänkin kotiin.

En vaan pysty tähän enää..

 

 

Mä ajattelen kuolemaa taukoamatta.

Kuvittelen mun kuolemani yhä uudelleen. Mietin eri tapoja, millä päästä hengestäni.

Viime kesänä mun melkein valmis suunnitelma oli hukuttautuminen.

Kaduttaa, etten sitä sillon tehny.

Nyt on kaikki jäässä ja vihaan kylmää vettä....

 

 

En tiedä mitä tehdä.

Hirttäytyyn en pysty. Asetta mulla ei oo eikä lääkkeitäkään.

Rekan alle en viitsi juosta, koska en halua sen rekkakuskin kärsivän...

Yritän tappaa itteni nälkään.

Se on hidasta ja tuskallista, enkä siinä luultavasti edes onnistu.

Mutta mä tarviin sitä tietoa, että mulla on mahdollisuus päästä täältä pois...

 

 

 

En voi syödä mitään.

Se itseinho sen jälkeen kun oon tunkenu jotain suuhuni on liikaa.

Jos vaan pystyisin siihen...

 

Nyt lähden juoksemaan itteni näännyksiin.

Se helpottaa hieman...

 

 

 

 

          - milayh                                                                                                                                           

 



Everyday is bad

Aamupaino oli tänään 59.5 kg ! Saan yhden rastin lisää ! ♥

Tänään on ollu niin huono päivä, että on tehny koko ajan vaan mieli itkee.

En vaan pysty enää itkeen, vaikka haluaisin...

 

 

Tänään myös viiltelin ensimmäistä kertaa koulussa.

Oli vaan niin paska olo ja ahdisti, etten keksiny muutakaan...

Haluan vaan kuolla pois !

 

Tuntuu, ettei kukaan ymmärrä, enkä  voi puhua kenellekkään.

En välttämättä edes halua.

Haluan, että kaikki jättäis mut rauhaan ja voin jättää tän kaiken taakse ja lakata olemasta....

 

 

 

 

 

 I'm sick and tired being sick and tired...

 

So sad I could die

Masentaa. Ahdistaa.

Pitäis nukkua, mutta en jälleen kerran saa unta.

Haluan vaan nukahtaa !

Se on ainut hetki, millon saan yleensä olla edes hetken ilman tätä ahdistusta...

 

Oon syöny tänään suunnilleen 500 kcal.

Miten se tuntuu niin paljolta ?

Läski  !!

 

En tiedä mitä kirjottaa...

Kädestä valuu verta.

TAAS.

 

Mistä te haluaisitte lukea?

Postausehdotuksia ?

 

 

 

 



Trust is something you just can't fix

Miks mä en ikinä kelpaa kenellekkään?

Mä oon tämmönen läski ja ruma, miks kukaan välittäis musta?
 

Sä oot mun paras kaveri ja kaikista tärkein.

Just joo, toi on kuultu niin monta kertaa ennenkin.

Joka kerta jään lopulta yksin ja kaikki muu menee mun edelle.

 

 

Sit ihmetellään, miks en voi luottaa kehenkään.

Ihan sama.

Mä en tarvi ketään.

 

Yksin tänne synnytään ja yksin täältä lähdetään !

 

 

Oikeesti haluisin joskus kokee sen tuntee, että joku haluis mut. Just mut, eikä ketään muuta.

Mut miks kukaan haluis mua?

 

En mäkään halua itteeni...

 

 



All my scars are open

En uskaltanut käydä tänään vaa'alla.. Söin eilen taas liikaa. Syön aina liikaa !

Mun on nyt oikeesti jätettävä kaikki hiilarit pois mun " ruokavaliosta ", koska se laukasee makeenhimon jnejne.

 

Arvet mun kädessä lisäntyy. Kohta rupee oleen ihan helvetin vaikee piilottaa niitä. Mut mitä väliä ?

Viiltely on ainut keino, millä saan mun ahdistusta lievennettyä edes hetkes...

-Jos vaan viiltäisin valtimon auki, niin pääsisn ehkä pois-

 

 

 

 

 

 

 

Tänään oon syöny vähän päälle 400 kcal. Yritän olla läskeilemättä enää !

Mun on pakko laihtua ! Mä aion onnistua tässä !

Ja jos en onnistu, sitten oon kuollu.

 

 

- milayh                                                                                                                               

 

Somebody please help me...

Musta tuntuu, että oon hullu.

Tai vähintäänkin sairas.

Ei kukaan terve ihminen ajattele tällä tavalla, eikä varsinkaan toimi näin.

 

Mä haluan laihtua.

Mutta onko silläkään loppupeleissä väliä, kun oikeasti haluan vain kuolla pois?

Miks elämän pitää olla näin vaikeeta?

 

Eilen ilmestyi taas uusi viilto. Syvempi kuin edelliset.

Aina vaan syvemmälle...

Vähän niinkun mun elämä. Uppoon koko ajan vaan syvemmälle pohjamutaan.

Eikä kukaan voi mua auttaa.

 

Vai voiko?

It took one look and now I'm not the same

Aamupaino: 60.2 kg
Saan rastini takaisin ! ♥

Huomasin tänään, että syömättömyydellä todellakin on seurauksensa. Aamulla pyörryin bussipysäkille ja missasin bussin ! Oli aika jännä tunne herätä maasta ja nähdä kun bussi ajaa ohi. Ihanaa.. NOT.

Tän takia kaveri pakkotti mut syömään koulussa, jonka vuoks en siis onnistunut oleen tänäänkään syömättä. Autokoulun jälkeen söin myös hieman ruokaa ja sorruin suklaaseen. Vihaan itteeni ! Se kun siinä edessä niin ihanasti houkutteli. Kaduttaa... Niinkuin aina ! Onneks kalorimäärät jäi kuitenkin johonkin siihen 500 kcal. Luojan kiitos ei enempää ! Ja oon kuitenkin liikkunu ihan kiitettävästi, joten ehkä en liho kovin montaa kiloo... Hope so.

 

 

 

"I thought that I was stronger.."

 

 



- milayh

If I Die Young

Miks taistella täällä, kun vois enkeleiden lailla vapaana tuol taivaalla lentää?

                               Mikä oikeesti on elämän tarkotus?

Miks mä en vaan tappais itteeni? Totuus on se, että vaikka haluan tehdä sen, pelkään sitä. En pelkää kuolemaa, vaan sitä tuskaa jonka mä sillä tavoin monille aiheutan. Vaikka enhän mä sitä tunne kun oon kuollu. Mut mä tunnen sen melkein jo nyt, kun ajattelen sitä.

                         Kuulin kerran osuvan sanonnan, joka tais olla jonkun kirjan nimikin.
                                              En halua kuolla, en vain jaksa elää...

Mutta mitä vaihtoehtoja mulle jää? Tää ei tunnu helpottavan, enkä oikeesti vaan jaksa enää. Mä haluan vaan kadota...

Jos saisin yhden toiveen...








Toivoisin, ettei mua olis koskaan ollutkaan. Saisin olla vaan enkeli ja seurata tuolta taivaalta kun muut elää. I can only wish and dream about it....

 

- milayh

Bad Day

Voi luoja ! Siis voi luoja ihan oikeesti ! Miten mä en ikinä onnistu ?
Mun ei pitäny syödä tänään juuri mitään, mutta arvatkaapas kuinka kävi...


Aamu menikin ihan hyvin, enkä koulussakaan syönyt, vaikka kaverit söi. Olin siinä hetkessä itteeni vähän tyytyväinen. Mutta sitten tää läskipossu lähti hyppytunnilla lenkille. Kauppaan !

Se oli oikeestaan kaverin idea, mutta olis pitäny jättää se rahapussi koululle ! Tää on tätä kuuluisaa jälkiviisautta... !
Kaupassa pääasiassa kierreltiin ja vertailtiin tuotteiden kalorimääriä. Siinä nälkäsenä kun niitä ruokia katteli, sai nälkä musta taas yliotteen !

Senkin läski virtahepo, opettele itsehillintää !

Tänään ei kyllä mee enää suuhun yhtään mitään !
Ja tästä eteen päin kyllä taisten vastaan.

Mulla ei oo nälkä !
Ruoka on pahaa !
Kaikki makee ja rasvanen on ällöttävää !

Hoen itelleni noita niin kauan, että alan oikeesti uskoo niihin. Mä haluisin vihata ruokaa !

Mä haluisin oksentaa, mutta mä en pysty !? En vaa osaa. Se sormet kurkkuun ei vaan toimi mun kohalla, enkä osaa sitä tahdonvoimallakaan tehdä. Eihän mulla mitään omaa tahto ees ookkaan ! Haluisin vaan nää kaikki ällöttävät ruuat mun sisältä pois !!

Huomenna en syö ! En varmasti ! Korkeintaan jotain energiajuomaa, joka pitää nälän poissa ja antaa energiaa. Ja urheilen niin paljon kun jaksan ! Mä lupaan sen itelleni tässä ja nyt !

Ja vielä lannistavin tieto. Vaaka näytti aamulla 61.2 kg, joten läskit on tullu takas. Ja taas alkaa alusta ja joudun ton rastin tuolta poistamaan. Toivotaan, että huomisen jälkeen saan se sinne takasin !

 

- milayh


Kommentteja ? ♥

I hate this part

Mä en oikeesti tiedä mitä mun pitäis tehdä. Lukiossa ollaan sitä varten, että siellä opiskellaan. Eihän kukaan tee paskoilla lukiopapereilla yhtään mitään ! Kuitenkin mun numerot huononee koko ajan. En pysty keksittyyn tunnilla ja kaikki tehtävät on tekemättä. En luultavasti pääse edes kaikista kursseista läpi. Oot vaan laiska ja paska läskikasa. Ei. Se ei oo laikuusdesta kiinni, mä en vaan pysty.

Mun kaikki voimat menee siihen, että yritän selvitä sen suunnattoman ahdistuksen kanssa, joka on mukana 24/7.. Välillä tuntuu, etten saa henkee ja tekis mieli vaan romahtaa lattialle itkeen.
Eikä mua oikeestaan ees kiinnosta. En vaan jaksa enää välittää. Se on liian rankkaa !

Porukat ehdotttelee, että jos sä vaikka hakisit seuraavassa yteishaussa johonkin muualle? Mutta kun se ei auta mitään. Ihan sama missä koulussa oon, mua ahdistaa ja masentaa. Ja mun paras kaveri jäis sillon tonne, en pysty tähän. Enkä mä oikeesti halua vaihtaa koulua. Siihen omat syynsä, joista en halua ainakaan vielä tässä vaiheessa kirjottaa.

Haluisin vaan jäädä peiton alle ikuisiks ajoiks. Nukahtaa, enkä koskaan enää herätä. Hah, toiveajattelua ! Mut sitä en voi tehdä, koska porukat ei tiedä ästä mun masennukseta, ja sillon se paljastuis niille. Viime talvena ne tiesi, koska olin niin huonossa kunnossa ja puhuin kaikille siitä, kuinka tapan itteni jnejne. Kävin lääkärissä, kuraattorilla ja psykoloilla, mikään ei auttanu.
Moni kuitenkin luulee, että autto. Opin vaan oleen näyttämättä mitään ulos päin. Hymyileen kaikille muka ilosesti. Se riitti. Nyt porukatkin luulee kaiken olevan hyvin. Parempi niin, siihen asti, kunnes joudun tyylinn johonkin suljetulle osastolle ja sillon kaikki saa tietää...

Tää on niin ahdistavaa, en pysty elään tän tunteen kanssa. Kun en ees tiiä mistä tää tunne johtuu. En vaan halua elää tässä maailmassa. Voiskin joku auttaa mua, mutta en usko, että se on mahdollista...


- milayh

I knew I was trouble

Täällä pian 18w täyttävä tyttö purkaa olojaan ja ajatuksiaan. Itsemurha-ajatukset ja laihduttaminen ohjaa elämää. Aina vaan alemmas ja alemmas. Ei kauaa mene, että oon pohjalla. Välillä tuntuu, että asiat ei vois huonommin olla. Vaikka voishan ne. Mulla sentään on katto pään päällä.

     Haluan olla pieni, pienempi, pienin ja lopulta olematon.  Mä haluan kuolla pois. Vihaan itteeni !

Laihduttmainen on keskeisin asia tässä blogissa, mutta myös viiltely, itsemurha ja ahdistus on suuressa osassa.  Jos et näistä asioista kestä lukea, voit jättää lukemisen tähän !

 

Aion laihduttaa niin kauan, että oon mahdollisimman pieni ja olematon. Oikeesti toivon, että se lopulta tappaa mut, mutta ei mennä asioiden edelle. Joka päivä syön niin vähän, kun mahdollista. Itsehillintä vaan joskus pettää, mutta aion taistella sitä vastaan ja tätä taistelua en varmasti häviä !

Ennen kaikkea toivoisin tukea samassa tilanteessa olevilta. Tällä hetkellä kun tuntuu, etten saa sitä keneltäkään ja kaikki ihmiset vaan näyttää katoavan mun elämästä. Joten, jäljelle jään minä. Yksin tähän pieneen, mustaan maailmaan, jossa kukaan ei halua elää.


- milayh