Nousen sängystäni. Astun sydän pamppaillen vaa'alle. Sama rutiini toistuu joka päivä. Näytölle ilmestyvä luku määrittää sen, olenko hyvällä vai huonolla tuulella.
Mutta tänään, huokaisen helpotuksesta. Paino on laskenut.
Viikossa olen laihtunut kolme ja puoli kiloa.
Pieni hymy ilmestyy kasvoilleni, mutta en voi iloita liikaa. En ole vielä tarpeeksi laiha.
En ole tarpeeksi laiha kuolemaan.
Juon kupillisen teetä ,joka lämmittää mukavasti kohmeista kehoani ja lähden kouluun.
I imagine my death all over agan in my head.
Rekan tullessa vastaan tiellä, olin sitten kävellen tai autolla, kuvittelen törmääväni sen keulaan. Tuijotan lähestyvää kuolemaani suoraan silmiin. Miten rekka tulee kohti hurjaa vauhtia ja miten murskaudun sen alle. Hetkesä kaikki on ohi ja tulee hiljaista. Kuvittelen kuolemani päässäni aina vain uudestaan, mutta joka kerta annan sen mennä vauhdilla ohi. En ole valmis, en vielä tänään.
Mutta joku päivä, tiedän, että se odottaa minua siellä. Se antaa minulle voimaa.
Iltapäivän jälkeen kaloreita on kertynyt varmaankin jotain 500. Olen todella pettynyt itseeni. Voisin viiltää ranteen auki ja antaa kaiken veren valua ulos kehostani. Mutta se olisi liian helppoa. Olin ajattelematon ja tyhmä, ansaitsen tuntea kaiken tämän ahdistuksen ja itseinhon. Yritin oksentaa, mutta jostain syystä en saanut mitään ulos. Olisin voinut itkeä, sillä tuntui, että epäonnistuin kaikessa.
Sen sijaan juoksin ja juoksin, kunnes en saanut enää henkeä.
Viikossa kolme ja puol kiloa ? Miten onnistuit, olet sä syöny joka päivä alle 500?
VastaaPoistaOon syöny päivässä korkeitaan 400, yleensä paljon vähemmän ja joskus en ollenkaan...
PoistaKuvitteletko jättäytyväsi rekan alle? Minulla vastaava kulkuväline on juna. Kumartaa kohti keulaa hymyillen... Näiden ajatuksien lisäksi saan voimaa menemällä junaraiteille makaamaan ja tupakoimaan. :) Alan tosin epäilemään itseäni, koska sen verran kauan olen miettinyt itsemurhaa, että en tiedä minkä pitäisi muuttua, että saisi sen viimein tehtyä.
VastaaPoistaKuvittelen. Mulla on myös aika samoja ajatuksia kuin sulla, olen tässä nyt kaksi vuotta suunnitellut eri tapoja ja ikävä kyllä, olen edelleen täällä.
PoistaSinä olet ilmeisesti saanut pidettyä kulissit yllä... Minä "jäin kiinni" masennuksesta viime syksynä ja minut pakotettiin hoitoon. Olin sen verran paskassa kunnossa, että ei kulissien ylläpito enää onnistunut. Olo on ehkä vähän helpottunut, mutta ei elämänhalun palaamiseen vieläkään kykene uskomaan. Minulla ei myöskään ole mitään minuun liittyvää tavotetta, jota tavoitella. Ehkä olisi syytä alkaa aktiivisesti rikkomaan välejä läheisten kanssa, koska silloin olisi helppo lähteä.
VastaaPoistaTähän asti joo, mutta oon varmaan aika samassa tilanteessa nyt että mut sanotaanko puolipakotetaan hoitoon. En mäkään usko että se voisi oikeasti auttaa, mutta en oikein voi enää perääntyä.
PoistaOon miettinyt myös tota ihmissuhteiden tuhoamista, jos kaikki vihaisivat mua niin mulla ei olisi enää mitään syytä jäädä...
Jäin vielä ihmettelemään tuota halua laihtua... En ymmärrä asiasta mitään, joten saatan kysyä tyhmiä. Minä laihduin viime syksynä (lyhyenä ajanjaksona) noin 6 kg, koska en kyennyt syömään tai edes vaivautumaan saamaan jotain ruokaa eteeni. 6 kiloa ei ole paljoa, mutta minulle se oli outoa, koska painoni ei juuri ollut muuttunut n. 7 vuoteen. Silloin tavoitteeni ei ollut laihtua, mitä se sinun tapauksessasi on. Onko siihen syynä ulkonäkö, ruuan vastenmielisyys, molemmat, vai jotain muuta, jota en kykene ymmärtämään? Mietin myös, että kuinka hyvin sinulle on selvää toimintasi?
PoistaEi ruoka yleensä ole mun mielestä vastenmielestä, mutta tämä keho todellakin on. Haluan sen pienemmäksi ja haluan hallita edes jotain asiaa itsessäni. Tiedän sen, että monille tämä ei ole normaalia tai ymmärrettävää, mutta minulle se on, tuttua ja turvallista. En kuitenkaan pidä tätä vääränä tai vaarallisena itselleni, vaikka monet ovat eri mieltä.
PoistaMietin, että miten sinua (ilmeisesti) kuvottaa rasva kehossasi. Tuntuuko se fyysisesti ällöttävältä vai onko se enemmän ajatuksen tasolla oleva juttu? Ja tavoite-painosi on 45kg. Oletko vertaillut itseäsi joihinkin vai onko tavoite ihan tuulesta temmattu.
PoistaJotta tässä ei alkaisi vaikuttaa liian uteliaalta, lienee viisasta laittaa tähän muutakin, joka saa sinut unohtamaan kaiken tenttaamiseni. :D Jossain täällä oli kuva sinun kropastasi. Vaikka siitä on varmasti muutamaan kertaan sanottu, ei ehkä haittaa, jos minäkin totean, että se näyttää oikein hyvältä! Toisaalta se näyttäisi luultavasti hyvältä, vaikka painoa olisi 10 kiloa enemmänkin.
Mua kuvottaa suoraan sanottuna koko keho, haluan kaikesta pienempää ja kapeampaa. Rasva tuntuu fyysisestikin ällöttävältä, mutta yhtä paljon ällöttää se, mitä peilistä näen. Tavoitepaino on laitettu sen mukaan, että silloin olen alipainoinen ja näin ollen myös laiha, en ole vertaillut sitä mihinkään.
PoistaEi mua haittaa, että kyselet, siitä vaan :) Olen kuitenkin eri mieltä siitä kuvasta, se ei näytä hyvältä eikä näyttäisi myöskään silloin jos painaisin vieläkin enemmän.
Mä vaan itken kun luen näitä sun tekstejä. Mun tekis vaan mieli huutaa sulle LOPETA! Näiden tekstien kirjoittaminen, laihduttaminen, itsemurha-ajattelu ja kaikki muu paska. En siis tarkota, että sun teksit olis paskoja, ei todellakaan, sä kirjoitat niin älyttömän hyvin. Mutta silti, se paha olo joka näistä kuultaa läpi, se on jotain mihin sä tarvitset apua. Tiedän, ettet sä pysty mitään lopettamaan sillä, että mä sanon sulle niin, tiedän, ettet sä sillä pääse eroon laihduttamisesta tai itsetuhoisesta ajattelusta, mutta mä niiiiin toivon, että sä saisit apua. Pääsisit eroon kaikesta paskasta. Lopettaisit laihduttamisen ja itses rankaisemisen. Koska sä ET ansaitse sitä, ihan sama mitä sä sanot, sä et silti ansaitse et et et. Kerro mulle ykski hyvä syy miksi sä omasta mielestä ansaitset itses rankaisemisen, koska mä en usko, että yhtään sellaista syytä löytyy.
VastaaPoistaVoimia <3
Niin, pointti kuitenkin on että mä en edes halua lopettaa ja vaikka nyt saankin apua, en aio lopettaa laihduttamista. Pahasta olosta haluan tietenkin eroon jos se vain on mahdollsita. Mä ansaitsen tän, koska oon lihava, laiska ja huono. En ansaitse olla onnellien, koska olen paha ja siksi rankaisen itseäni.
PoistaKiitos ja anteeksi jos sain sut itkemään<3
Sä et tosiaan ole lihava! Sä et ollu sillon kun pistit ne kuvat itsestäs ja jos oot laihtunut siitä, et voi millään et mitenkään olla lihava. Ja mä en usko et sä oot paha, mitä sä muka oot tehny niin kamalaa, että ansaitsisit tän? Ja laiskakaan sä et voi olla, kun jaksat laihduttaa. Se, että jos susta tutuu, ettei sun voimat riitä kaikkeen, johtuu siitä, että sä oot henkisesti niin äärirajoillas, eikä sun kuulukaan jaksaa yksin. Koita ottaa se apu vastaan mitä saat. Sä et ihan oikeesti tuu onnelliseks siitä jos laihdut ja kuihdut. Se tulee olemaan vaan miljoona kertaa hirveempää, kun sitä painoa täytyy alkaa nostaa. Jos sä lopettaisit nyt, sun ei tarvis käydä läpi sitä hirveen tuskasta tietä kun nostat painoa. Koska se on väistämättä edessä jossain vaiheessa. Se olis vähemmän tuskaista jos nyt vaan yrittäisit muiden avustuksella hyväkyä oman kehos ja oppisit arvostamaan itsesäs sellaisena kuin oot. Mä voin kokemuksesta sanoo, että ei sitä pahaa oloo saa pois jos laihduttaa, ja vielä vaikeempi siitä on päästä eroon siinä vaiheessa kun on laihduttanut itsensä henkihieveriin. Voi kun sä voisit uskoa mitä mä sanon sulle..
PoistaKyllä olin ja olen edelleen. Ja mä olen tehnyt paljon pahaa, ollut huono tytär, huono ystävä ja rasittanut muita ihmisiä mun ongelmilla. En tiedä, tuoko laihuus onnea, mutta tiefän että sitä mä haluan. Enkä aio nostaa painoani, ennemmin kuolen. Niinkuin tiedät, mun on melkein mahdotonta uskoa sun sanojas, mutta kiitos silti kun yrität auttaa <3
PoistaMinä tässä taas vaihteeksi, siis minä, se ylipainoinen tyttö. Kyllä varmaan muistat mut.
VastaaPoistaMä ajattelin just pari päivää sitten hypätä rekan alle, mutta se jäi tekemättä. Aijoin tehdä sen, vaikka siinä seisoi kaksi opettajaa vieressä.
Mun laihdutus, jota siis olen jatkanut varoituksistasi huolimatta, ei ole oikein edistynyt.
On hyviä ja huonoja päviä. Hyvinä päivinä pystyn syömään vähän ja parhaassa tapauksessa jättämään aterioita kokonaan syömättä ja huonoina päivinä ahmin kaikkea mahdollista kamalan määrän.
Syömisestä tulee mulle nykyään usein vatsa kipeäksi ja se kannustaa olemaan syömättä, mutta huonoina päivinä se ei estä mitään, koska kun pitää pienen tauon, niin kipu häviää ja voi taas ahmia, kunnes kipu taas palaa vatsaan. En ole laihtunut, mutta nestettä tuntuu kyllä haihtuvan kehostani.
Voimia sulle ja kirjottelen tänne taas joskus. Vielä jonakin päivänä ymmärrät sun elämän ja olemassaolon merkityksen, tarkotuksen ja tärkeyden. <3
Onneksi et sitä tehnyt ja varsinkaan jos siinä oli ihmisiä vieressä. Laihduttaminen on sun oma päätös, mä olen sua varoittanut, mutta en voi sitä estää. Sanonpahan kuitenkin vain, että ahmimiskohtaukset tekee enemmän hallaa, kuin se, että söisit terveellisesti ja usein. Vaikka eihän mulla ole varaa sanoa, kun itse en syö melkein mitään...
PoistaKiitos ja kirjoita ihmeessä, on kiva tietää miten sulla menee <3