Paska päivä, paska itsekuri, paska maailma.
Söin taas vitusti liikaa.
Lähdin koulusta kesken päivän, koska en vaan enää pystyny jäämään sinne.
Ahdisti ja tuntu siltä, että pakko päästä äkkiä pois.
Musta tuntu, että kaveri vähän loukkaantu kun jätin sen sinne yksin.
Mutta en mä voi tälle mitään.
En mä halua olla tällanen paska kaveri.
Mutta just sitä mä oon.
Kun pääsin kotiin, alko se ahmiminen.
En tiedä, oliko jotain tunnepohjaista, mutta
joka tapukessa ihan järjettömän kamala ja vitun tyhmä virhe !
Mä kadotin itteni ihan totaalisesti.
En ajatellu mitään, tungin vaan suuhuni mitä kaapista löysin.
Lopuks oksensin, mutten saanut kaikkee ulos.
Tuli vielä pahempi olo.
Oksentamisesta tulee aina kurkku niin jäätävän kipeeks ja päätä alkaa särkee.
Mutta pakkohan ne ruuat on jollain pois saada, eikö?
Rankaisin itteeni sitten liikunnalla.
Ratsastin tunnin (-331kcal) plus sitten kaikki tallihommat päälle.
Steppasin, tein vatsalihaksia ja kävin vielä 5km juoksulenkillä.
Unohdin vaan katsoo kelloo, niin en tiedä paljonko siinä kulutin...
Joka tapauksessa rääkkisin itteeni koko illan ja voin vaan toivoo ja rukoilla, että kulutin ainakin melkein kaiken mitä söin.
Huomenna sen näkee.
Tänä aamuna paino oli 57.8kg.
Oon sentään vähän laihtunu,
mutta en todellakaan tarpeeks !
Mä ikävöin yhtä ihmistä.
Sitä, miten pystyin puhuun sille kaikesta ja miten se yritti auttaa.
Pelkästään sen läsnäolo tuntu helpottavalta ja se ymmärsi.
Ainakin uskon niin.
Nykyän mua sattuu jo pelkästään kun nään sen.
Koska haluan puhua sille, kertoo tästä pahasta olosta, mutta en voi.
Luulen etten voi, tai pysty.
Mutta silti haluan...
pärjäile!! <3 ja paljo voimia sinulle! <3 :)
VastaaPoistakiitos, sulle myös <3 :)
Poistasulle on haaste mun blogissa! c:
VastaaPoista:)
Poista