Hiljaista, kovin hiljaista. Täällä blogissa ja osittain myös mun päässäni. Oli kiva huomata, että porukka oli pysynyt listalla ja pari uuttakin lukijaa bongasin. Osittain siksi ehkä päätin nyt päivitellä hieman jotain. Teksti on ihan super tönkköä, johtuen pitkästä kirjoitustauosta ja pään sisäisestä huminasta (?), mutta mä yritän nyt ihan rehellisesti kertoa miten menee.
Mä en osaa sanoa olenko mä yhtä masentunut ja ahdistunut kuin ennen. Mä en kieri pahassa olossa samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta jollakin tavalla se ehkä silti on läsnä. Joskus mä ajattalen, että oon jo niin turtunut siihen, etten aina huomaa sen olemassa oloa. Joku saattaisi ajatella, että eikö se ole silloin sama asia, kuin olla iloinen? Ei todellakaan, myös tunnoton olotila on hieman ahdistava (hassusti sanottu tiedän), vaikka se onkin tavallaan helpottavaa sen kaiken "teiniangstin " jälkeen. Sillä en kuitenkaan tarkoita, että tämä kaikki aikaisempi paha olo ja ahdistus olisi ollut ihan tavallista teiniangstia. Eihän se voinut olla, kun se kuitenkin on jatkunut näin pitkään ja enää en itseäni ihan varsinaisena teininä pidä. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna mä kyllä käyttäydyin melko lapselliseti. En vieläkään tiedä, mitä hain sillä, kun sillä lailla menin paljastamaan kaikki synkimmät ajatukseni tavallaan ulkopuolisella ihmiselle.
Tässä vaiheessa mä voin jo ehkä myöntää sen avunhuudoksi, sillä enhän mä silloin halunnut niin tosissani kuolla. Halusin vain eroon siitä jäätävän pahasta olosta. Eihän kukaan tosissaan itsemurhaa harkitseva mene siitä kertomaan kenellekään, tyhmä tyttö. Ehkä halusin tuntea, että joku välittää ja haluaa auttaa.
Nyt kuitenkin tätä asiaa jo monta vuotta pohtineena, mä tiedän miten asioiden pitäisi mennä.
Tottakai edelleen osa musta haluaa paeta pahaa oloa, mutta mä myös tiedän, ettei elämä vaan ole mua varten. Mä en jaksa enkä halua elää. Mua ei todellakaan kiinnosta ne kaikki muka niin helvetin hienot asiat, mitä elämä tuo tulessaan. Mä mieluummin skippaan sen osan ja siirryn suoraan tarinan loppuun. Mä en oikeesti haula mitään niin paljon, kun että tää kaikki olis jo ohi.
Toivottavasti kukaan ei pettynyt, jos odotti tän tauon merkitsevän sitä , että mulla menisi paremmin. Ihan kuitenkaan vielä ei tämäkään blogi ole hiljentymässä kokonaan,
ja yritän kirjoitella niin kauan kun tätä tarinaa on jäljellä :)
