Someday, I'll kill myself. I promise.

Silloin kun luulee olevansa pohjalla, elämä todistaa sen harhakuvaksi ja pudottaa vieläkin alemmas.

Mulla on oikeasti tosi paha olla. Ja mä tiedän, että se ei näy musta ulospäin. Haluasin huutaa, itkeä ja tappaa itseni, mutta se on vain todellinen minäni.

Julkinen minäni hymyilee ja näyttää iloiselta. Mä en voi kertoa kenellekään, mitä oikeasti ajattelen. Mun on pakko teeskennellä, oli se sitten miten vaikeaa ja rankkaa tahansa. Ja sitä se on, todella uuvuttavaa. Mutta mulla ei ole vaihtoehtoja. Mun täytyy teeskennellä elävää vielä vähän aikaa. Täytyy suunnitella tulevaisuutta, vaikka olen varma siitä, ettei mulla sellaista ole. Enkä mä sellaista haluakaan. Mutta mun aika ei ole vielä. Mun täytyy keksiä keino pitää itseni hengissä siihen asti. Vielä hetki, hoen itselleni joka päivä.  

Mä viiltelin tänään. Tiedän ettei mun pitäisi, koska niitä jälkiä on niin kovin vaikea peitellä, mutten voinut enää itselleni mitään. Mä en ole viillellyt todella pitkään aikaan. En muistanutkaan, miten hyvältä se tuntuu. Muistan erään illan, jolloin olin muutaman ihmisen kanssa istumassa iltaa ja jostain syystä puheenaihe kääntyi viiltelyyn. Muut alkoivat miettiä, mikä ajaa ihmiset viiltelemään itseään ja mitä hyötyä siitä on. Kukaan ei tuntunut keksivän sille mitään selitystä ja kaikkien mielestä piti olla todella sairas tehdäkseen niin itselleen. Mä kiskoin hihojani alemmas ja rukoilin puheenaiheen vaihtumista. Silloin rupesin oikeasti miettimään, että mitä jos ihmiset tietäisivät musta totuuden? Miten ne suhtautuisivat siihen, käyttäytyiskö ne erilailla vai katoaisko ne kokonaan mun elämästä? Sitä mä en varmaan koskaan saa tietää...

Mua ahdistaa olla mä. Itseinho kaksinkertaistuu joka päivä ja usein tekisi vain mieli hakata itseni henkiltä, jos se olisi mahdollista. Haluaisin lopettaa syömisen kokonaan. Vain katsella kuinka kärsin ja hiljalleen kuihdun pois. Niin sen pitäisi mennä. Ja niin se vielä meneekin. Syömättömyys on helppoa nälässäkin, kun ajattelen että ansaitsen kaiken sen kivun. Ansaitsen kaiken pahan, koska olen paha ihminen. Niin sen täytyy olla, sillä pahoja asioita tapahtuu pahoille ihmisille, eikö? 

Käyn läpi eri tapoja kuolla. Pitäiskö sen olla tuskainen vai täysin kivuton ja nopea? 

Lohduttaudun tiedolla, että vielä jonakin päivänä mä pääsen täältä.

 Pois tästä kamalasta maailmasta. 

Vielä jokin päivä mä olen vapaa.