Alone - now and then

Yksin tähän maailmaan tullaan.

Yksin täällä ollaan.

Yksin täältä lähdetään - omasta tahdosta tai tahtomatta.

Osa elää pitkän elämän.

Osa lähtee aikaisemmin.

Osa haluaa päättää elämänsä muiden avustuksella välttääkseen kivuliaan lopun.

Jotkut taas osaavat hoitaa sen itsekin, ilman muiden apua.

Joku ajaa rekan keulaan ajattelematta ollenkaan viattoman osapuolen tilannetta ja tulevaisuutta.

Meitä on moneen junaan.

Mutta tavasta ja ajankohdasta huolimatta me kaikki täältä joskus lähdemme.

Osalle kuolema toisi lopullisen helpotuksen.

Se olisi kuin lahja.

Huomaan taas tulleeni kirjoittamaan tänne kuolemasta.

Huomaan taas sen viipyvän ajatuksissani kauemmin.

Välillä mun pääni oli jo vähän tyynempi. Mun oli vähän helpompi olla.

Mutta nyt, no mä olen takaisin täällä.

Mä kävin keväällä muutaman  kuukauden töisssä ja aluksi se oli ihan fine.

Mutta pikkuhiljaa alkoi sinne meneinen ahdistaa.

Sitten koko työpaikka oli yksi iso ahdistusmöykky ajatuksissa.

Mä olin väsynyt. Enimmäkseen henkisesti, mutta myös fyysisesti.

Sitten jäin töistä pois - hyvin ennelta arvatta päätös tarinalle.

Mä olen edelleen väsynyt, enkä mä tiedä mistä se johtuu.

Moni asia menee yleensä päin helvttiä enkä juuri koskaan koe minkäänlaista onnistusen tunnetta.

Asia, joka on ollut mulle pitkään tärkeä osa tätä kurjaa elämää, ei enää tunnu miltään. 

Tuntuu pahalta ajatella, että silläkään ei ole mulle enää merkitystä.

Mun pitäisi keksiä itselleni jotain tekemistä.

Mutta mä en haluaisi tehdä yhtään mitään.

En jaksaisi enää olla.

Kun jossain kuulet puhuttavan syrjäytyniestä nuorista, yhteiskunnan hylkiöistä tai turhakkeista,

niin täältä löytyy yksi sellainen, joka on kaikkea edellämainituista.

what's up bitches I'm back!

Pitkä aika viimeisestä kirjotuksesta. Huhhuh.

En tiedä mistä tuli yhtäkkiä tarve taas tulla kirjoittelemaan, mutta tässä mä nyt olen!

Moni varmaan miettii mitä mulle kuuluu ja missä meen.

Vastaus ei ole yksinkertaisimmista päästä ja se voi olla  hyvinkin sekava.

Avasin pari päivää sitten päiväkirjan pitkästä aikaa. Tuorein kirjoitus siinä oli melkein kahden vuoden takaa. Tunnistin kyllä sen tytön, mutta tajusin olevani nykyään täysin eri ihminen. Osittain meillä on vielä yhteisiä ajatuksia tuon hauraan ja kärsivän tytön kanssa, mutta pääasiassa ajattelen asioista nykyään melkoisen erilaisella tavalla. Pakostakin kävi mielessä ajatus, että ehkä olen kasvamassa aikuiseksi. Hirvittävää sinänsä, sillä en ole koskaan halunnut olla aikuinen. Mutta ei sitä ilmeisesti voi estääkään. Jos on rankkaa olla nuori, niin vielä rankempaa on olla aikuinen.

Tiedän, että monia kiinnostaa erityisesti se, missä mennään laihdutuksen ym suhteen.

Voin kertoa, että siitäkin asiasta ajattelen eri tavalla kuin ennen. 

En ole enää harrastanut täysiaikaisesti itseni näännyttämistä. Väillä syön enemmän ja välillä vähemmän. Kyllä, joskus se ahdistaa mutta ei joka hetki. Julkisella paikalla syöminen on edelleen vaikeaa, se vain on ja pysyy. 

Ja kyllä, pidän itseäni edelleen lihavana ja haluan olla laihempi. Mutta se äärimmäisen laihuuden ihannoiminen on ainakin tällä hetkellä taakse jäänyttä aikaa. 

Unelma vartalosta on tullut timmi, ei liian lihaksikas, mutta sellaienn kiinteä.

Haluaisin päästä lähelle normaalipainon alarajaa, mutta en enää sen ali.

Tavoitteet on siirtyneet enemmän terveelliseen elämään ja sen kautta hyvään kroppaan.

En jaksa enää jokapäiväistä nälkää ja itsensä kituuttamista, enkä sitä heikkoa olo ja huimausta energian puutteessa. Ei sillä tavoita mitään.

Ja teille kaikille, jotka tavoittelette vain ja ainoastaan sairaalloista laihuutta, en voi enää antaa motivaatiota siihen tämän blogin kautta. Voin kuitenkin antaa uusia tavoitteita terveelliseen elämään ja hyvään kroppaan. Siksi toivoisin, että pysyisitte matkassa mukana ja poimisitte pieni asioita kerrallaan ja aloittaisitte matkan terveelliempään itseeenne! 

Pienistä yksityiskohdista syntyvät suuret erot!

Vaikutan varmasti siltä, että mulla menee hyvin ja elämä hymyilee.

Bullshit.

Seuraava kirjoitus käsittelee luultavasti sitä, miten kaikki asiat mun elämässä menee aina päin helvettiä. Jep, ei mulla menekään niin hyvin kuin luulitte....