Anorektikot ovat laihoja, mieleltään sairaita ja sokeita oman kehonsa suhteen.
Anorektikot ovat tavallaan täydellisiä, keholtaan siis.
Mutta nyt puhutaankin muista ihmisistä, sairaista ihmisistä.
Mikä mä sitten olen?
Mä en ajattele itseäni anorektikkona, en todellakaan. Mä olen liian iso siihen.
Mä en ajattele olevani mieleltäni sairas, en omasta mielestäni.
Mä olen vaan erilainen kuin "normaalit" ihmiset. Mulla vain on erilaisia ajatuksia.
Ja sitä paitsi, miten ajatukset luokitellaan normaaleiksi ja epänormaaleiksi?
Toiselle epänormaali voi olla normaalia.
Niinkuin mulle.
Se, että harkitsen päivittäin itseni tappamista tai vahingoittamista, on mulle ihan normaalia.
Jollekin muulle se ei ehkä ole. Ehkä oikeasti on olemassa niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan ajattele päiviensä päättämistä.
Mulle henkilökohtaisesti on aika mahdoton ajatus se, että voisi todella olla niin onnellinen, ettei koskaan haluaisi kuolla.
Kertokaa mulle, onko se oikeasti mahdollista?
Samaten kuin syömisen kontrolloiminen, kaloreiden laskeminen, oman kehoni vihaaminen ja laihduttaminen on mulle normaalia, jokapäiväistä elämää.
Mä olen kyllä kuullut, että on olemassa niitä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan laihduttaneet ja ovat olleet tyytyväisiä omaan kehoonsa.
Tosin sitä on melko vaikea uskoa, suorastaan mahdotonta.
Varmastikaan luonnostaan laihat ihmiset eivät ehkä ole kokeneet koskaan tarvetta laihduttaa,
mutta se että olisi muka aina ollut tyytyväinen kehoonsa? Onko sellaista todella olemassa?
Ettekö koskaan ole muka katsoneet itseänne peilistä ja todella toivoneet, että voisitte muuttaa jotain kehossanne?
Mä en ainakaan ole koskaan ollut tyytyväinen katsoessani peiliin, en koskaan.
Ja mitä anorektikkona olemiseen tulee, mä en myöskään ole sokea oman kehoni suhteen.
Mä tiedän täsmälleen, miten iso olen.
Kyllä, olen normaalikokoinen.
Mutta se ei ole sama asia, kuin olla laiha.
Ja mä haluan olla laiha.
Mulle normaalikokoinen on yhtäkuin läski.
Ja nyt puhun siis vain itsestäni. En pidä muita normaalikokoisia läskeinä, itseäni vain.
Vaikka olen kriittinen omaa kehoani kohtaan, ei mua häiritse vaikka muut olisivat miten painavia tahansa.
Mä en esimerkiksi valitse ihmisiä sen mukaan, minkä kokoisia he ovat.
Mulla on hyviä kavereita, jotka ovat ylipainon puolella, eikä se ole mulle minkäänlainen ongelma.
Mutta myönnän, että jos näen selvästi ylipainosen ihmisen ahmimassa epäterveellistä ruokaa, en voi olla ajattelematta mitä se ihminen tekee itselleen.
Tämä on ehkä hieman ristiriidassa sen suhteen, mitä mä teen itselleni, mutta se on eri asia.
Vaikka satutan ja rääkkään itseäni, mun silti tekee pahaa, jos näen muiden tekevän samaa itselleen.
En mä todellakaan haluaisi muiden kärsivän samalla tavalla...
Mä en siis ole anorektikko, enkä sairas.
Mä olen vain erilainen.
Tai en mä tiedä, mutta en pysty pitämään itseäni anorektikkona.
En mä ole vielä niin pitkällä.
Ja vaikka olen sitä sanaa tässä nyt toistanut melkoisesti, silti kavahdan aina sen kuullessani.
Onko syy se, että se olisi muka liian henkilökohtainen?
Ei, ei voi olla.
Sen täytyy johtua jostain aivan muusta...
Kyllä on olemas onnellisuutta! Elämä ilman kuoleman ajatteluu on mahdollist!
VastaaPoistaJos mentäis 3 vuotta taakse päin, nii toi teksti ois ollu kui suoraan mun pääst kirjotettuna. Sä et oo yksin noiden samojen ajatusten kanssa, ja niin monet on niistä selvinny, joten mäkin suosittelen sua uskomaan, et onnelisuus on oikeesti olemassa tuolla jossain!: Joskus sen löytämiseee vaan menee aikaa, ja joillakin tie vie helvetin läpi, joillaki ei (vitun onnekkaat)
voimii♥
Jännää, miten vaikeeta mun on uskoa tota vaikken epäile, että sä valehtelisit tai mitään. Mun ajatusmaailma on vaan niin jämähtänyt paikoilleen että kaikki muu tuntuu mahdottomalta. Ja ne on kyllä vitun onnekkaita, jotka ei tätä joudu kokemaan, eikä ne varmasti edes tajua kuin onnekkaita ne on! Kiitos ♥
PoistaKun sanoit, että haluat kuolla laihana.... Vitsi, miks haluut olla helvetin ruma? Etsä tajuu, et se mikä sust näyttää läskiltä on vielä lihasta, jota sul on jäljellä? Mikset vois alkaa bodaamaan ja tehä itestäs ylitse muiden? Mun onnen tie oli alkaa urheilee ja ruoka maistuu ihanalta siinä ohessa. Ja mä oon helvetti hoikka vaikka tungen suklaata naamaan joka päivä! Mieti miten pieni huoli se on täs maailmas, jos ihmiset kuolee nälkään!!!
VastaaPoistaEn mä pidä laihuutta rumana ja kyllä mussa on läskiäkin. Bodaus ei ehkä oo ihan se mun juttu ja en oikeestaa halua yhtään enempää lihasta. Sä ehkä pysyt luonnostas laihana, mutta mun pitäis liikkua ihan helvetisti, jotta pystyisin syömään normaalisti lihomatta. Ja tajuan kyllä, että ei mun ongelmat oo mitään oikeasti hätää kärsivien rinnalla, mutta silti tää on mulle todellista, vaikka muiden on sitä ehkä hankala tajuta.
PoistaKyllä sä olet sairas. kuulostaa tylyltä, mutta sun pitää tiedostaa se, että voit mahd. hakeutua hoitoon. Onhan anorektikollekin ihan normaalia olla päivä minimi energialla ja nähdä oma kehonsa vääristyneenä, mutta se ei tarkota, että ne on normaaleja ajatuksia! Ne on epänormaaleja. epänormaalissa ei itsessään ole mitään pahaa, mutta kun tämä ''epänormaali'' ajattelu tai toiminta on itsetuhoista (esim: nälkäkuuri, viiltely jne..) silloin se on sairasta, ja jos se hallitsee sun elämää ja estää sua tekemästä perus juttuja, kuten syömästä...niin kyllä, se on sairasta.
VastaaPoistaSä voit olla syömishäiriöinen, vaikka et ole luuranko. Mä olen syömishäiriöinen, vaikka olenkin jo paranemassa ja saavuttanut normaalipainon. Joku, joka sairastuu vasta syömishäiriöön, on syömishäiriöinen, vaikka ei vielä ole, tai tulisi koskaan olemaan alipainoinen. Painosi ja kokosi ei kerro miten sairas olet (paitsi ääritapauksissa)
Ja on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan laihduttaneet, tai edes miettineet laihduttamista ja ovat ihan tyytyväisiä omaan kehoonsa. Eivätkä he välttämättä ole luonnostaan mitään kukkakeppejä, vaan ihan normaaleja. Harva varmaan ajattelee ''voi kun olen upea, kehossani ei ole mitään vikaa!'' koska ihmiset eivät ole sellaisia, he etsivät virheitä. Mutta silti voi olla tyytyväinen itseensä, virheineen kaikkineen. Ja laihduttamisesta, monet normaalikokoiset eivät vaivaa sellaisella päätään, koska se ei ole tärkeää, eikä tarpeellista, ellei ole ylipainoinen. Tästä esimerkkinä: Minun äitini, minun isoäitini, minun poikaystäväni, + kourallinen ystäviä, suurin osa miespuolisia, mutta on muuta tyttö kaverikin, joka on ihan fine sen kanssa, minkälaisia he ovat, ylpeitä itsestään, ja pitävät laihduttamista elämän tuhlauksena.
Ja laihdutus on pieni juttu verrattuna itsemurhaan. On ihmisiä, jotka eivät mieti tai eivät ole koskaan miettineet päiviensä päättämistä. Minä olen miettinyt, olen yrittänytkin, mutta en mieti enää, olen onnellinen ja jopa pelkään kuolemista, pelkään, että joku päivä jäänkin auton alle, enkä saa enää nauttia elämästä.
Voimia <3 toivottavasti sinäkin voit olla joskus onnellinen. Mä olen ollut vakavasti masentunut ja sairastanut niin bulimiaa kuin anoreksiaakin, monta vuotta. Mutta oon parantumassa, ja se on mahdollista!! myös sulle.
Kiitos kun kirjoitit, mä em oikein tiedä mitä sanoa. Ehkä mä sisimmissäni tiedän sun olevan tavallaan oikeessa, mutta en vain voi myöntää sitä itselleni tai muiden. Kiitos, mä oon ilonen sun puolesta, että sä olet parantumassa ja onnellinen ♥
PoistaNäyttääkö anoreksinen ihminen susta oikeesti hyvältä? Siis ihan oikeesti. Luut näkyy ihosta läpi, oot heikko ja hiukset lähtee päästä. Aivan järkyttävää. Menee toooodella kauan että tästä paranee. Mielestäni näännyttäminen on pahempi kuin se että syö liikaa. Ylipainosta voi aina laihduttaa, mutta anoreksia onkin vähän eri asia. Anoreksiasta on todella vaikea parantua, henkisesti ja fyysisesti. Mä pyydän, hae apua. Et oo yksin noiden sun ajatusten kanssa ja sun pitää alkaa nähdä ittes ja maailma parempana. Nyt tsemppiä! Älä myönnä olevasi noin heikko, älä luovuta! Kerro vanhemmillesi tai kavereille. Älä jää yksin sun ongelmies kanssa. Ja sä ET OLE LIHAVA! Ja voin sanoa että laihuus ei ole kaunista. Siis jos on liiiian laiha. Normaalikokoiset ja kurvikkaat ovat kauniita. Ja treenatut kropat varsinkin! Kaikkein hirveimmät ovat anoreksiset vartalot.
VastaaPoistaNo jos mennään ihan äärirajoille, että ihminen on oikeasti vaan pelkkää luuta ja nahkaa, niin ei se enää oo kaunista. Mut kuitenkin selvästi laihat ihmiset on mun mielestä hyvän näkösiä tai vaikka ei oliskaan, niin oon silti varma että mä näyttäisin paljon paremmalta laihempana. En oikein osaa selittää tätä... enkä mä aio hakea apua, kosks sehän olis stoppi laihduttamiselle ja tee koko ajan hirveesti töitä, että saan pidettyä tän salassa muilta. Enkä mä edes pystyisi siihen...
PoistaMielestäni anoreksiaa ei voida luokitella painon mukaan. Normaali- ja ylipainoisellakin voi olla anoreksia. He eivät vain ole ehtineet stereotypiseen "anoreksiavartaloon". Se on enemmänkin siellä korvien välissä oleva juttu ja yleensä anorektikko yrittääkin selitellä, miksi juuri hänellä ei ole sairautta, vaikka teot kertoisivatkin muuta.
VastaaPoistaVarmaan aika jännä mielipide tälläiseltä itsekin laihuutta tavoittelevalta ihmiseltä...
Ps. Liityin lukijaksi. :)
VastaaPoistaAi niin, tuossa olisi vasta eilen aloittamani blogi, johon en ole vielä ehtinyt tehdä mitään, mutta kyllä sinnekin sitä tekstiä alkaa jossain vaiheessa tulemaan. Olisin erittäin kiitollinen jos liittyisit lukijaksi tai jos kävisit edes vilkaisemassa.
http://alwaysflowerpower.blogspot.fi/
http://alwaysflowerpower.blogspot.fi/
Kyllä varmaan onkin noin, mutta en silti pysty ajattelemaan itseäni anorektikkona, vaikka kuinka tekisin ja ajattelisin samoja asioita kuin anorektikot. Kiva, mäkin käyn vilkaseen sun blogia :)
Poista