Here's to getting skinny !

 

Kolme viimeistä päivää onnistunut.

- 1kg

Oon urheillu ihan hulluna.

Syöny joka päivä max 500kcal.

 

Nälkä on hieno tunne.

Treenin jälkeen tuntuu ihanalta.

 

 

Mutta miten päästä eroon

sokeririippuvuudesta?

En muista koska olisi menny päivääkään

ilma murustakaan sokeria.

 

Miten pystyn oleen ottamatta yhtäkään karkkia, kun niitä on koko ajan näkyvillä?

 

Missä helvetissä se mun itsekuri on?!

 

 

Miks mä en koskaan pysty oleen

kokonaan ilman mitään makeeta?

 

Ei jumalauta !

Tähän on tultava loppu nyt!

 

 

Sekavat fiilikset.

En taaskaan tiedä mitä mä tunnen. Tunnenko yhtään mitään?

Ei muulla oikeestaan oo väliä.

Muulla kuin sillä, että laihdun ja paljon.

 

Oon miettiny myös sitä yhtä.

Mikä oikeen on tän kaiken tarkotus?

Mitä se oikein ajattelee? Tai mitä mä ajattelen?



 Miten voi käskee itseensä lopettaa välittämisen?

Tai ikävöimisen?

 

Mä en oikeesti halua enää välittää!

Tää on liian raskasta.

En kestä enää...

 

 

Mä en tiedä mitä se aikoo.

En tiedä enää missä mennään.

Siks mä en halua välittää siitä mitä se ajattelee ja tekee.

 

Yks ihminen vähemmän,

jota pitää aatella ennen kun tapan itteni.

Yks murhe vähemmän.

 

 

Ei mun tunteilla oo mitään väliä, jos se ei oikeesti välitä.

Vaikka muhun sattuu, en voi tälle asialle mitään.

 

 





I will be unstoppable !

Mun maailma on sekaisin. Mitä mä oikeen oon tekemässä ja mitä mun pitäis tehä? En oikeestaan tee mitään. Nukun, urheilen ja käyn koulussa, ja sielläkään en saa mitää aikaseks. Mun pitäis kirjottaa ylioppilaaks ens vuonna, mutta en mä usko että pystyn siihen. En mä osaa yhtään mitään, kun en oo opiskellu. Mulla on vaikka kuinka paljon kursseja suorittamatta ja kesken. Enä pysty kuvitella itteeni sinne salliin istuun moneks tunniks. En pysty normikokeessakaan istuun puolta tuntia kauempaa. En mä selviä siitä. En mä ehkä edes halua selvitä. En mä tiedä. Ihan sama.

Mikä tarkotus mun elämällä voi olla? Ei mulla oo mitään tiettyä taitoo, mistä vois olla kenellekkään mitään hyötyä. Ei yhteiskunta oikesti välitä siitä, oonko mä täällä vai en. Eikä välitä moni muukaan...

Sitä aina kuvittelee, että ympärillä olis ihmisä jotka välittää. Niin ei kuitenkaan oo. Ne saattaa hetken esittää välittävänsä, mutta sitten kun ne näkee miten huonosti mulla oikeesti menee, enkä mä muutu tästä yhtään parempaan päin. Päin vastoin. Sillon ne kääntää selkänsä. Mulle kävi just näin. Ei ehkä ihan näin kirjaimellisesti mutta kuitenkin. Aluks yritti auttaa, paljonkin. Mutta kun en mä tästä mihinkään parane, ei mua oo varmaan tarkotettu onnelliseks, elämänhaluseks ja iloseks ihmiseks. Mä oon synkkä, elämään kyllästynyt, masentunut ja itsetuhonen ihminen. Säälittävää mutta totta. En mä voi odottaa, että ihmiset pysyy mun rinnalla kun oon aina vaan tällanen. En voi syyttää ketään muuta kun itteeni. Mutta silti se tuntuu pahalta. Niinkun kaikki tässä maailmassa. Kaikessa on huonot puolensa ja kaikki menee jossain vaiheessa päin vittua. Mikään onni ei kestä ikuisesti, epäonni sitä vastoin voi taas kestää... Tervetuloo tähän maailmaan. Täysin paska paikka, enkä ymmärrä miten kukaan oikeesti haluaa elää tässä maailmassa?

 

 

 

 

 

 

En oo viillelly hetkeen. Näin kävi viime vuonnakin, kun tuli kesä ja muut siirty lyhythihasiin. Mä en voi muiden seurassa. En halua, että ihmiset kysyy mitään. Ja mua hävettää. Silti haluan viillellä. Ja nyt voin! Löysin apteekista bio oilia. Öljyä arville, joka poistaa niitä tosi hyvin. Voin siis viillellä ja kun vaan laitan sitä, arvet lähtee ainakin melkein pois. En mä tiedä miks teen näin itelleni. En tosiaan.

 

Oon täys paska luuseri. En oo laihtunu juurikaan. Kesä on kohta täällä ja mä näytän jotain sotanorsulta. Hyi helvetti. Yritän syödä vähän, mutta en ikinä pysty siihen. Oon syöny varmaan joka päivä jotain 1000kcal. Hyi vittu miltä se jo kuulostaakin. Ihan helvetin paljon, mitä vittua? Oon kuitenkin liikkunu ihan hyvin ja musta tuntuu, että ainakin mun reidet on kiinteytyny vähän. Ehkä vaan kuvitteen. Mä nään mitä mä haluaisin nähdä. Harhakuvitelmaa. Tänäänkin kulutin 700kcal. Ensin tunnin juoksulenkki ja sen jälkeen liikkatunnilla pesistä. Oon ihan tyytyväinen siihen saldoon, mutta ne syömiset. Yäk! Tää on yhtä helvettiä.

 





 

Oon päättäny, että sitten kun saan ihan litteen mahan, otan napakorun.

Siinä edes jotain motivaatiota!

 

 

 

 

 





En mä susta koskaan irti päästää voi

45min kävelylenkki.

50 min uintia.

-530kcal.

 

Söin äsken ensimmäistä kertaa tänään.

Toisaalta kun miettii,

olisin voinut jättää kokonaan syömättä.

Eihän mun ollu edes mikään kova nälkä.

Vähän heikotti, mutta maha ei ollu kipee tai mitään muutakaan.

Olimpa taas tyhmä...

 

 

 

Mutta nyt, koska teitä on jo yli 80,
ajattelin tehdä kysymyspostauksen.
Joten laitelkaa paljon kysymyksiä, ihan mitä vaan tulee mieleen.
Pyrin vastaamaan kaikkiin :)

Hunger and food sucks...

Ensinnäkin, ihanaa, että teitä on jo noin paljon! ♥
Toiseks, anteeks, etten oo kirjotellu kunnolla pariin
päivään ja anteeks että oon taas pettäny teidät.

Kuten voitte varmasti arvata, oon syöny ihan vitun paljon. Oikeesti oon lihonu varmaan kaiken takas ja vähän päälle. En pysty meneen vaa'alle.
Pelottaa liikaa ja ahdistaa se järkyttävän iso numero.
Hyi helvetti mä inhotan itteeni.
Haluan kuolla just nyt pois, koska en kestä elää näin läskinä. Mä oon pilannu kaiken. Vittupaskasaatana, mun kuuluiskin kuolla !

Musta tuntuu, että mulla ei oo itsekuria enää ollenkaa.
En tajua mihin se on kadonnu. Koko ajan on nälkä ja tekee mieli syödä jotain. Hyi helvetti !

Joka tapauksessa, näin ei saa enää tapahtua.
Ei koskaan ikinä eikä milloinkaan !
Siks mä teenkin itelleni nyt pari sääntöä, joita on ihan ehdottoman pakko noudattaa !

1. Päivän kaloriraja on aina 500kcal. Mielellään paljon alle, mutta ei todellakaan yli! Ja jos jokus (ei siis koksaan) syön yli ton rajan, rankasen itteeni oksentamalla, viiltelemällä, syömäkiellolla tai helvetin rankalla liikunnalla. Ja ihan sama mitä syön, kunhan toi raja ei ylity, eli siis periaatteessa mikään ruoka ei oo kiellettyä.

2. Kirjoitan tänne blogiin joka päivä ruokapäiväkirjaa. Ja ihan kaikki mitä oon suuhuni laittanu, mun on pakko teille kertoo. Ei poikkeuksia, paitsi kalorittomia juomia en laske, koska niitä menee niin paljon. Tän pitäis auttaa siinä, että, mitä en voi blogiin kirjottaa, en voi myöskään syödä!
Jos näin kuitenkin käy, te saatte keksiä mulle hyvän rangaistuksen !

3. Ei koskaan syömistä telkkarin, tietokoneen tai kirjan edessä. Syön aina ruokapöydässä ja keskityn siihen syömieen, jotta en huomaamattani söis liikaa. Tiedän, että tää toimii, jos vaan pysyn suunnitelmassa, koska ne mun pahimmat ahmintakohtaukset tulee just sillon, kun katon esim. telkkaria. Tän pitäis siis poistaa ne.

4. Ei ruokia, joien kalorimäärää en tiedä. Jos porukat pakottaa kotona syömään, syön todella vähän ja yritän laskee kalorit edes suunnilleen. En myöskään voi syödä koulussa, koska niiden ruokien kalorimäärästä mulla ei oo hajuakaan, joten siis ei kouluruoalle!

5. En koskaan saa syödä itteeni ihan täyteen. Lopetan syömisen viimeistään siinä vaiheessa, kun mulla ei oo enää nälkä. Ei ahmimista enää koskaan milloinkaan !

6. Vähintään 5 päivänä viikossa raskasta liikuntaa. Juoksemista, hiihtämistä, kuntosalia tai väh. tunti reipasta kävelyä. Muina päivinä siis kevyemmin, mutta silti aina jotain pientä !

 

 

Jos noissa säännöissä pysyn, mun on pakko laihtua.

En enää kestä tätä itseinhoo, minkä syöminen saa aikaan.

Miks kaikki muut saa olla laihoja ja mä en?

 

Nyt lähden juoksemaan, jotta saisin nää läskit joskus pois.

Onneks on loma, niin voi keskittyä kunnolla urheiluun ja syömättömyyteen !

Tää on paska maailma, mitä oikein luulet?

Paska päivä, paska itsekuri, paska maailma.

Söin taas vitusti liikaa.

 

 

Lähdin koulusta kesken päivän, koska en vaan enää pystyny jäämään sinne.

Ahdisti ja tuntu siltä, että pakko päästä äkkiä pois.

Musta tuntu, että kaveri vähän loukkaantu kun jätin sen sinne yksin.

Mutta en mä voi tälle mitään.

En mä halua olla tällanen paska kaveri.

Mutta just sitä mä oon.

 

 

 

Kun pääsin kotiin, alko se ahmiminen.

En tiedä, oliko jotain tunnepohjaista, mutta

joka tapukessa ihan järjettömän kamala ja vitun tyhmä virhe ! 

Mä kadotin itteni ihan totaalisesti.

En ajatellu mitään, tungin vaan suuhuni mitä kaapista löysin.

 

Lopuks oksensin, mutten saanut kaikkee ulos.

Tuli vielä pahempi olo.

Oksentamisesta tulee aina kurkku niin jäätävän kipeeks ja päätä alkaa särkee.

Mutta pakkohan ne ruuat on jollain pois saada, eikö?

 

 

 

Rankaisin itteeni sitten liikunnalla.

Ratsastin tunnin (-331kcal) plus sitten kaikki tallihommat päälle.

Steppasin, tein vatsalihaksia ja kävin vielä 5km juoksulenkillä.

Unohdin vaan katsoo kelloo, niin en tiedä paljonko siinä kulutin...

Joka tapauksessa rääkkisin itteeni koko illan ja voin vaan toivoo ja rukoilla, että kulutin ainakin melkein kaiken mitä söin.

Huomenna sen näkee.

 

Tänä aamuna paino oli 57.8kg.

Oon sentään vähän laihtunu,

mutta en todellakaan tarpeeks !

 

 

Mä ikävöin yhtä ihmistä.

Sitä, miten pystyin puhuun sille kaikesta ja miten se yritti auttaa.

Pelkästään sen läsnäolo tuntu helpottavalta ja se ymmärsi.

Ainakin uskon niin.

Nykyän mua sattuu jo pelkästään kun nään sen.

Koska haluan puhua sille, kertoo tästä pahasta olosta, mutta en voi.

Luulen etten voi, tai pysty.

Mutta silti haluan...

 

 

 

 

 



So what, I'm still fat?

Mä en yhtään tiedä mitä kirjottaisin. Pää on ihan tyhjä.
Mä oon ihan tyhjä, kuollu sisältä.
En välitä mistään.
Kaikki on ihan sama.
Ainoastaan laihtuminen on tärkeetä.
Se on mun elämän tarkotus.

Koulu menee pieleen.
Kaikki kaverit katoo mun elämästä.
Enkä mä voi syttää ketään muuta, kun itteeni.
Mutta mä en vaan jaksa nähdä vaivaa niiden eteen.
Mulla ei oo voimia siihen.

Niinkun joka ikinen viikonloppu, tääkin on menny pieleen.

Tosin tänä viikonloppuna oon syöny vähemmän.

Mutta syöny kumminkin, se on aina yhtä paha.

Läski ja säälittävä.

 

 

Iltapäivään asti meni hyvin.

Olin syöny vähän aamulla ja päiväruostakin jätin puolet syömättä.

Mutta sitten...

Söin karkkia.

 

Tiiän, ettei se ehkä teistä kuulosta pahalta, mutta mulle se on ihan sairaan ahdistavaa.

Kun mä en oikeesti tarvitse sitä !

Ihan turhia kaloreita...

 

 

Tulipa kuitenkin niin ällöttävä olo, että jouduin lähtemään lenkille vaikka oon kipee.

Vedin 8km lenkin, josta osan juoksin.

Voipi olla, etten pääse aamulla sängystä ylös, mutta säästynpähän koululta.

Tai sitten en...

 

 

 

 

Mitä muuten pidätte uudesta bannerista? :)

Run and be free !

Tänään on mennyt aika kohtalaisesti.
Söin aamupalaksi rasvatonta jogurttia, josta 40 kcal.
Ruuaks oli paahtopaistia ja perunamuusia, josta en edes niin hirveesti tykkää, joten en syöny paljoo (max 200 kcal).

Mutta nyt mä syön ihanaa jälkkäriä. Calippo shots mehujäärakeita ja tossa purkissa on vaan 25 kcal !

Onneks on keksitty jotain tommosta, joka on niin hyvää mutta tosi vähän kaloreita ! omnom ♥

Kävin aamulla myös juoksemassa, jossa kulu jotain 250 kcal. Oon siis melkein kaiken kuluttanu mitä oon syönykki !
Ehkä vielä urheilen lisää tänään, yritetään ainakin !

Mulla on jotenkin tosi epätodellinen olo. En tiiä mistä se johtuu.

Tänään lenkillä tajusin, että oikeesti ainut hetki millon saan tän ahdistuksen katoon melkein kokonaan, on sillon kun juoksen. Siinä mun täytyy keskityyä täysin siihen, että jaksan puskee itestäni kaiken energian ulos, ja vielä vähän päälle.

Juostessa saan olla vapaa ♥

 

 

 

 

 



Let's do this !

Tänään on taas ahdistanu ihan sairaasti, kuten edellisestä postauksesta voitte huomata.

Syömiset on kuitenkin menny tositosi hyvin !

 

 

Aamupala:

Pikapuuro 130 kcal

Lounas:

Tosi vähän riisiä, kanaa ja salaattia n. 50 kcal

Iltapala:

Patonki n. 70 kcal

Kahvi n. 5 kcal

 

Yhteensä 255 kcal

 

Oon kyllä tyytyväinen ja kun ABC-dieetin mukanen raja oli 400 kcal.

Jäin reilusti alle !

 

Paino oli tänä aamuna 58.1 kg. Ei onneksi ollut noussut, mutta ei kyllä laskenutkaan.

Toivottavasti on huomenna alle 58 kg !

 

 

Salkkareita katsellessa ajattelin stepata.

Ja mikä parasta, kuluttaa melkein kaiken mitä tänään oon syöny !

 

Mahaan sattuu, päätä särkee ja kädet tärisee,

mutta mä en välitä !

 

Musta tulee laiha, mä todellakin onnistun siinä !

 

 

Nyt paljon tsemppiä teille muillekin!

Me pystytään tähän ! ♥