Nyt tulee muutaman päivän postaustauko.
Lähdetään laivalle.
Siellä syödään.
Hyi helvetti.
En pysty ajatteleen muuta kuin, että mun on pakko syödä.
Ihan pakko.
Ei oo muuta mahdollisuutta.

Mutta sen jälkeen alkaa 40 päivän dieetti.
Paino saa luvan tippua, ja kunnolla!
Mä oon luvannu itselleni, että tälle kertaa mun ei tarvitse pettyä.

Pää on ihan tyhjä.
Ahdistaa vain kaikki tuleva syöminen.
Ja muukin...
Eilen kisoissa tajusin, kuinka paljon oon kaivannu ratsastusta.
Kuinka iso osa se on mua.
Se on ainut mitä mä edes osaan.
Se on mun elämä.
En mä osaa olla ilman sitä.
Ei mun elämässä ole muuten mitään järkeä.
En tiedä onko silloinkaan, mutta ainakin on jotain, johon keskittyä.










































