We Can't Stop

Tein hieman muutoksia tähä blogiin.

Poistin kaikki sivut, koska päätin, etten halua kannustaa ketään laihduttamaan.

En halua olla syyllinen kenenkään muun sairastumiseen ja ennen kaikkea,

en halua muille tätä helvettiä.

Pyrin olemaan jakamatta minkäänlaisia vinkkejä, joka saattaisi johtaa tähän tapaan laihduttaa.

Ihan vaan sen takia, että tähän oikeasti uppoaa, eikä täältä pääse enää ylös

sen jälkeen kun vajoaa liian syvälle.

 

 

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mä olisin jotenkin lopettamassa laihduttamisen.

En todellakaan.

Mä elän näin ja kirjoitan ihan samalla tavalla kuin ennenkin.

Ihannoin luurangonlaihoja ihmisiä, eikä se muuksi muutu.

Puran tänne kaikki salaiset ajatukset, joita en voi kenellekään kertoa.

Tää on edelleen mun salainen pakopaikka.

 

Mutta tämä ei ole enää paikka, josta löytäisi keinoja miten näännyttää itsensä hengiltään.

En kannusta ketään tähän ja toivoisin, että ne joilla on vielä se mahdollisuus, lopettaisivat ajoissa.

Tää ei oikeasti ole mikään siisti trendi tai oikea keino hakea huomiota.

Sen tajuaa vasta, kun on liian myöhäistä...

 

 

Mä olen hyväksynyt sen, että tää on osa mun elämää, enkä voi/ halua päästä siitä eroon.

Kyllä mä mielelläni haluaisin voida kyetä syömään ilman ahdistusta ja katsomaan peiliin ilman järjetöntä itseinhoa.

Mutta mä en pysty, en tiedä tulenko koskaan milloinkaan pystymäänkään.

Vihaan itseäni ja aion laihduttaa itseni pieneksi.

Aivan sama mitä muut sanovat, koska kukaan ei oikeasti tajua.

Vain ne, jotka käyvät läpi samaa asiaa...