Me kaikki haluamme kuulua johonkin. Tarvitsemme ihmisiä vierellemme ja jonkun joka välittää. Joku kerää ihmisiä ympärilleen ikäänkuin suojaksi ja jollakin on vain muutama tärkeä ihminen, ja se riittää. Joskus kaipaamme omaa aikaa, mutta todellisuudessa kukaan ei halua olla yksinäinen. Haluamme tuntea itsemme tärkeäksi. Jotkut meistä eivät paljasta oikeita tunteitaan muille ja meiltä kysyttäessä kuinka voimme, vakuutamme kaiken olevan hyvin. Sisimmässämme haluaisimme kuitenkin jonkun katsovan meitä syvälle silmiin ja sanovan "Kerro totuus". Myönnän itsekin haluavan sitä. Usein toivon, että joku huomaisi kuinka paha olo minulla on. Mutta kukaan ei tunnu näkevän mitään. Aivan kuin kaikki katsoisivat lävitseni. Joskus kaikki tämä tekohymyn taakse piiloutuminen uuvuttaa. Kun olisi edes yksi ihminen, joka näkisi ja ennen kaikkea kestäisi totuuden.
Hetken ihmiset jaksavat olla vierellä ja tukea, mutta kun he huomaavat, ettei mikään tunnu auttavan, he väsyvät ja katoavat. Niin käy joka ikinen kerta. Jos he vain tietäisivät, miten tärkeää heudän tuki on. Se on kaikki kaikessa, vaikka sitä ei osaisikaan heille kertoa.
Puhuminen on joskus aivan liian vaikeaa. Asiat kuvittelee päässään, mutta niiden muodsotaminen sanoiksi on jotain aivan mahdotonta. Näitä tunteita ei pysty kuvailemaan ja se on todella turhauttavaa. Vain saman kokeneet omaavat mahdollisuuden ymmärtää, sillä tämä pitää kokea itse. Tästä kuvasta ei voi kirjoittaa lauseita. Jos itsekää ei tiedä, mitä nämä tunteet ja tyhjyys tarkoittaa, miten kukaan muu voi ymmärtää? Joku on joskus onnistunut kuvailemaan tätä melko hyvin. Sen on kuin hukkuisit ja näkisit muiden hengittävän ympärilläsi. Juurikin siltä se tuntuu. Ja tämä hukkuminen kestää todella kauan. Se ei tunnu loppuvan koskaan. Aika ajoin saat juuri ja juuri sen verran happea, että pysyt hengissä, mutta et kuitenkaan pysty elämään. Et ole kuollut, muttet eläväkään.... On todella pelotavaa, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Sinnitellä minimaalisella hapen määrällä, vai lakata hengittämästä ja päästä vapaaksi tästä vankilaksi muodostuneesta kehosta.
wau, tää oli hieno teksti <3
VastaaPoistakiitos<3
PoistaVoi sua raasua...Olen se sama tyttö, joka aijemmin kertoi täällä julkisesti ylipainostaan ja muusta. Et ehkä muista, mutta ihan sama.
VastaaPoistaMun paino ei varmaankaan ole muuttunut mihinkään, mutten ole varma, koska en uskalla mennä lähellekään vaakaa.
Yritän syödä vähän ja kohta aijon yrittää olla muutamia päiviä kokonaan syömättä. Kouluun on aamulla mentävä, vaikka tahtoisin vaan jäädä sänkyyn nukkumaan ja vaan nukkua koko päivän.
Sä olit oikeassa kun varoitit mua siitä, missä tulanteessa sä olet nyt.
Mä oon huomannu kuinka kamalaa tää on, mutta en osaa kääntyä takaisin ja alkaa syömään kuten ennenkin.
Vielä mä voisin kääntyä takaisin ja todeta tän vääräksi, mutta en mä osaa, enkä ehkä haluakaan...Ehkä...
Kyllä mä sut muistan ja edelleen hoen samaa, että älä vajoa enää yhtää syvemmälle. Ei sun tarvitse syösä niin kuin ennen, mutta mitä jos kokeilisit sitä, että söisit terveellisesti, vähän kerrallaan ja ainakin neljä kertaa päivässä? Joo tiedän, hyvä mun on sanoa, mutta yritän vaan pelastaa sut, jos se vielä on mahdollista. Tosin, sä itse olet ainoa joka voi sun suunnan muuttaa, toivon vaan ettei ole liian myöhäistä...
PoistaHei anonyymi joka laitoit viestiä. Sanon nyt samaa kuin milayh ja sanon tämän oman kokemuksen kautta. Aloin lukea näitä blogeja kun päätin että haluan laihuttaa. Olen siis itsekkin ylipainoinen. Ajattelin etten koskaan jää tähän koukkuun, mutta olin niin väärässä. Minua ei kukaan estänyt eikä edes varoittanut. Yritän nyt varoittaa sinua, älä vajoa ayvemmäs koska täältä ei todellakaan pääse pois. Tänne jää, kuolemaan. Syö neljä kertaa päivässä ja pieniä annoksia, muista aamupala. Liiku säännöllisesti, hyvähän minun on tätä sanoa, mutta sanon silti. Meitä on aivan liikaa jotka ovat jääneet tähän pyörteeseen, me emme pääse täältä niin nopeasti pois( ne jotka haluavat pois) sinä olet kuitenkin vielä kuivilla vesillä, matalassa lammikossa. Älä tule tänne mereen uimaan meidän kanssa. Yritän varoittaa sinua ystävänä, jätä tämä maailma ja taistele itsesi ulos. Taistele meidänkin puolesta
PoistaMilayh ihanaa tekstiä jälleen kerran! Kiitos<3
Puhut asiaa, mutta ymmärrän kyllä miten vaikeaa sitä on uskoa ennen kuin itse sen kokee. En mäkään uskonut ja ajattelin että pystyn lopettamaan ajoissa, ja tässä nyt ollaan... Tätä ei todellakaan toivoisi muille.
PoistaJa kiitos <3