En tiedä mistä kirjoittaisin. Paljon olisi asiaa, mutta en tiedä mistä aloittaa. Olo on tyhjä.
Olin 44 tuntia syömättä ja tunsin voitonriemua. Luut on paljon näkyvämmin esillä kuin ennen. Se tuntuu hyvältä. Jalat tuntuvat hieman kapeammilta ja maha litteämmältä. Ei kuitenkaan tarpeeksi. Näen silti läskiä joka paikassa. Kaiken lisäksi tällä hetkellä on kauhea turvotus ja paino on ainakin kilon korkeemmalla kuin normaalisti. Kuvottavaa. Ajattelin herätä huomen aamulla aikaisin ja käydä lenkillä ennen koulun alkua. Ja sitten käyn ehkä lenkillä kun pääsen koulusta. Ja illalla ehkä vielä menen ratsastamaan. Ja tuskin syön mitään...
En pysty syömään muiden seurassa. Koulussa ei kannata edes yrittää mennä syömään. Vaikka enhän edes haluakaan. Mulla on jatkuvasti kylmä. Palelen samaan aikaan kun muut käyttävät vain t-paitoja. Tiedän, omaa syytäni. Syyllisyydentunne seuraa mua kaikkialle. Omaa syytäni tämä kaikki on.
Mutta en osaa lopettaa, enkä edes haluakaan. Mä vaan kuulun tähän maailmaan. En uskalla edes kuvitella eläväni jossain muualla. Terveenä. Ehkä mut on tarkoitettu mielenvikaiseksi?
Suorastaan jumaloin laihoja ihmisiä. Siis "epätervellisen" laihoja.
Esimerkiksi tämä Maren Viks, joka on sairastanut anorexiaa. Se on joka tapauksessa kaunis ja edelleen ihanan laiha, mutta jotain niin ihanaa silloin, kun se oli laihimmillaan. Tiedostan sen, miten sairaalta kuulostan ja se hieman pelottaa muakin. En olisi koskaan voinut kuvitella, että nään tällaisessa jotain kaunista, mutta niin se vain nyt on. Mä ihan oikeasti tekisin mitä vain, jotta voisin näyttää tolta...
Mä inhoan itseäni niin helvetisti. Haluaisin olla joku muu ja en sittenkään. En halua olla ollenkaan, yhtään mikään. En uskalla päästää ihmisiä lähelle, enkä jaksa huolehtia ihmissuhteista. Tuntuu ahdistavalta tietää, ettei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi. Tai edes välittäisi. Kukaan ei huolisi mua, jos tietäisi milainen mä oikeasti olen ja mitä mä todellisuudessa ajattelen.
Mä olen kummajainen, jota kukaan ei halua.
ihania kuvia, toi maren on superkaunis <3 eteerinen ja pienikokonen ja niiiiiin laiha ! näin yks päivä kaupas kans yhden superpikkusen likan, ehkä mun ikäsen (17) jonka käsivarren luut ja kylkiluut näky paidan läpi ja mä jäin vaan tuijottaan... kaverit katteli että voi raukkaa, onpa sairaan näkönen ja mä vaan mietin hiljaa että voisinpa näyttää tolta. että mä ymmärrän. et oo ainut kummajainen. :) <3
VastaaPoistaKiitos, helpottaa tietää että on muitakin, jotka ajattelevat yhtä kummallisesti :)<3
Poista