Mä olen kuullut usein, miten olen huomionhakuinen ja sairas.
Ihan oikeasti en hae huomiota, vaan haluan vain jonkun paikan, jonne purkaa ajatuksia.
Ja se on nyt tämä blogi.
Koska ei ole ketään muutakaan, joka haluaisi kuunnella...
Ja siitä sairaudesta.
Mä en voi myöntää sitä itselleni, vaikka tajuankin, ettei tää ehkä aivan normaalia ole.
Mä en osaa sanoa, miksi haluan olla alipainoinen.
Tai miksi haluan pitää itseäni tarkoituksella nälässä, kun jossain muualla ihmiset kuolevat siihen, koska heillä ei ole varaa ruokaan.
Te ehkä pidätte mua itsekkäänä, mutta jos vain voisin, antaisin kaiken syömättä jättäväni ruoan sitä tarvitseville.
Antaisin jopa elämäni jollekin, joka on kuolemassa vasten tahtoaan.
Kuitenkin, mä en halua lopettaa tätä.
Päivittäisestä vaa'alla käymisestä, kaloreiden laskemisesta ja syömättömyyden peittelystä on tullut mulle elämäntapa.
Mä en ehkä osaa elää "normaalia" elämää.
Enkä varmaan edes haluakaan.
Koska mä en ole normaali.
En ole koskaan tuntenut itseäni normaaliksi.
Jos syön, tunnen itseni niin ällöttäväksi,
etten pysty elämään sen kanssa.
Syömisestä seuraava ahdistus on liia suuri kestettäväksi.
Ja tiedän, ettei elämäni parane vaikka laihtuisin,
mutta s ei silti muuta mitään...
Kukaan ei tunnu ymmärtävän, ainoastaan he, jotka käyvät läpi samaa asiaa.
Tiedostan sen, että olen itse syypää ongelmiini.
Mutta kaikki tuntuu liian mustalta.
Liian merkityksemättömältä.
Voimat ei riitä niiden selvittämiseen.
Oikeastaan voimat eivät riitä mihinkään muuhun kuin laihduttamiseen.
Eikä aina siihenkään...
Ehkä tää kaikki on mun päässä.
Ja niin varmasti onkin, mutta silti se on mulle todellista.
Ja mä uskon siihen.
Uskon sitä ääntä mun päässä, joka sanoo että mun pitää laihduttaa ja etten kelpaa tällaisena.
Mun on pakko totella sitä...
Toivon siis, että ennen kuin olette edes yrittänyt ymmärtää, ette tulisi tuomitsemaan.
Sanotaan vaikka, että tämä on mulle pakkomielle, josta en pääse eroon.
"Ryhdistäydy nyt" tyyliset kommentit eivät auta mitään.
Oikeastaan vain pahentavat tilannetta, koska tajuan etten pysty siihen.
Eivätkä kommentit siitä, että tää ei ole oikea tapa laihduttaa, koska mä tavallaan tiedän sen mutta en osaa muuttaa sitä.
Ja jos ette voi ymmärtää, niin siinä tapuksessa haluan sanoa, että mun elämä ei ole teidän vastuulla eikä teidän tarvitse huolehtia siitä.
Ja teille, jotka ymmärrääte ja olette tukenut mua .
Haluan kiittää teitä, ilman teidän ihania kommentteja, en olisi ehkä enää täällä <3
Onko sulla todettu mitään syömishäiriötä? Jos ei ole niin suosittelen kokeilemaan ammattiavun hakemista, sillä sun syömis käyttäytyminen ei tosiaankaan ole tervettä :(. Ja tottakai kaikki haluu antaa sulle neuvoja, ettei mee vielä vaan pahemmaks, koska se tulee menemään vain pahemmaksi!
VastaaPoistaTiiän että on vaikeeta kuunnella muita, kun päässä pyörii vain laihuus, mutta usko vaan se ei oo sen arvosta, sen on moni nähny, ite olin onnellisempi kun olin tästä 10kg painavampi ja lihaksikas.
Miten tän nyt vois sanoo....mut se tulee kaikille jossai vaihees, et tajuu, ettei laihduttaminen tuonutkaan mitään, se vei elämänilon yms...ja sitten kaduttaa ja pohjalta on vaikee nousta, kun sinne on ensin ittensä väkisin johdattanu.
Voimia sinulle <3 mä niin toivoisin,että joku vaikka täällä sun blogissa onnistuis sanoo ne oikeet sanat, että lopettaisit, kun olet jo hyvä noin.
Ei ole, koska en pysty/halua hakea apua. Arvostan muiden apua kyllä ja tiedän että tää vaan pahenee, oonhan sen jo huomannut. Ja tajunnut myös oon sen, ettei laihuus luultavasti tuo mitään, mutten silti voi lopettaa ja elämänilo oli kadonnut jo ennen kuin aloin oikeasti laihduttaa tällä tavalla... En tiedä, onko oikeita sanoja olemassa, mutta toivon silti, että jossain vaiheessa (luultavasti kaukana tuleivaisuudessa) pystyn hakemaan tähän apua. Se ei kuitenkaan onnistu juuri nyt...
PoistaKiitos kuitenkin <3
voi mä niin ymmärrän sua :/ paljon tsemppiä sulle :*
VastaaPoistakiitos <3
PoistaMullakin on samoja fiiliksiä, vaikka mun blogi ei oo nii tunnettu ja muuta mutta se on vaa paikka minne purkaa tunteita, onha mulla kavereita ja kaikkia vaikka kui paljo mutta en mä voi niille sanoo et jätin tänää syömättä kun haluan laihtua. Sieltä tulee vaa kilo paskaa niskaa terveellisestä laihuttamisesta yms. Vaikka oon vasta alottamassa laihdutusta (kuten varmaan kuvasta huomasit kuin läski pallero oon) nii silti mulla tulee hirveä morkkis syömisestä.. Äskenki kun porukat pakotti ja oli pakko syyä nii tuntuu et tulee oksennus, olo on nyt nii turvonnu ja lihava et hyi en kestä.. Tsemppiä sulle muru <3
VastaaPoistaTotta puhut, en mäkään pysty kenellekään sanomaan näistä asioista, koska en jaksa kuunnella sitä paskaa mikä siitä tulee. Toi on jo huono merkki ja sanonpahan vaan että se pahenee. Mä oon nykyään tyytyväinen vaan jos en syö yhtään mitään ja urheilen tolkuttomasti, joskus olin ilonen jos kalorit jäi alle 1000...
PoistaKiitos ja samoin sulle myös <3
Paljon voimahaleja! Mä ymmärän sua koska käyn itse päivittäin näitä samoja asioita läpi... :( Tsemppiä pikkunen <3
VastaaPoistaNiinpä, ei sitä muuten voikaan ymmärtää... Kiitos <3
PoistaKaikista pahinta on se ku joku tulee sanomaan miten sun pitäis elää jamiten tehdä tuo ja tuo ja tuo. Kyllä mie tiedän miten tää ei oo järkevää ja miten muitten mielestä miu pitäis lopettaa tää koko touhu. Täst on vaa tullu kierre josta mie oikeastaan pidän, se saa miut surulliseks ja onnelliseks. Onneks myö täällä pidetää sulle ja meille muille tsemppii ja haöuun antaa sulle voimia <3 ei tätä ymmärrä ellei käy samoi asioit läpi
VastaaPoistaNimenomaan, just ton halusin sanoa, sä löysit vain paremmat sanat siihen! Kiitos, sulle kans tosi tosi paljon voimia <3
PoistaKuin itseni kirjoittama. Ymmärrän siis erittäin hyvin sua.<3
VastaaPoistaNiin... <3
PoistaToi kuva... Mä en ole ikinä tiennyt että muutkin viiltelee terottimen terällä, tälläkin hetkellä tuo terä puhelimeni kuoren sisässä.
VastaaPoistaNiin, valitettavasti et ole ainoa....
Poista