Tänään oli huvipuistopäivä.
Aikaisemmin, monta vuotta sitten, mä nautin siellä olosta.
Sinne piti päästä joka kesä monta kertaa.
Nyt se tuntui mun pahimmalta painajaiselta.
Ihmisiä joka puolella.
Ruokapaikkoja ja jäätelökioskeja joka puolella.
Mua ahdisti koko päivän ihan hirveästi.
Olisin halunnut lähteä kotiin heti ensimmäisen tunnin jälkeen...
Aikasemmin rakastin käydä niissä kaikissa laitteissa ja jaksoin kierrellä siellä koko päivän.
Nyt en nähnyt niissä laitteissa mitään ihmeellistä.
Mikään ei oikeastaan tuntunut miltään...
Se on mulle todellista nykyään.
Mä en jaksa tuntea mitään enkä välittää mistään.
Ehkä se on sisäinen puolustusmekanismi, koska pelkään että tunteminen satuttaa..
Kaiken muun paskan ja ahdistuksen lisäksi joduin vielä syömäänkin.
Pizzaa, rasvasita ja lihottavaa...
Kaiken lisäksi syö niin paljon kuin jaksat tyylillä..
Kaksi palaa sain tungettua suuhun, ennen kuin alkoi oksettaa.
Hyi helvetti mitä paskaa!
Yhden hyvän puolen tästä paikasta kuitenkin löysin.
Peilitalossa olis yksi aivan ihana peili, jonka edessä seison todella kauan.
Se näytti mut just sellaisena, kuin mä haluan itseni nähdä.
Laihana ja sirona.
Se oli niin täydellinen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi tähän blogiin?