Jokaisen täytyy päättää onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä.
Se määrittelee sen, onko asenteesi myönteinen vai kielteinen.
Mun lasi on jo pitkän aikaa ollut puoliksi tyhjä.
Jotkut pitävät mua ehkä pessimistinä, mutta mä itse pidän itseäni realistina.
Maailma on paha ja mä olen huono.
Niin se vain on.
En tiedä, onko asenteeni omaa syytäni ja voinko vaikuttaa siihen.
Mutta miksi huijata itseään ajattelemalla kaikesta positiivisesti, kun ne ei sitä ole?
Mä haluan olla rehellinen itselleni.
Haluaisin olla sitä myös muille, mutta en pysty...
Mun päässä on ääni.
Joskus kuulen sen heikommin, joksus taas vahvemmin.
Se käskee mua viilteleen ja satuttaan itseäni.
Se sanoo, että ansaitsen vain pahaa ja ettei kukaan oikeasti välitä musta.
Tappaisit itsesi jo, jos et itsesi, niin edes muiden takia!
Mä haluaisin olla vahvempi kuin se ääni..
Se sanoo, että olen läski ja mun pitää laihduttaa.
Laihtua niin paljon, että vain pelkkä luuranko on enää jäljellä.
Kunnes kuolen lopullisesti.
Koska oikeasti mä tunnen itseni jo kuolleeksi.
Teen mitä ääni käskee, enkä uskalla tehdä mitään ilman sen lupaa.
Jos teen, mun pitää rangaista itseäni.
Viiltelemällä, paastolla, urehilemalla, millä tahansa, kunhan vain kärsin.
Koska mä en ole koskaan tarpeeksi hyvä...
mä tiiän ton tunteen... mulla on lähes samanlaisii ajatuksia :/ mut tsemppii ja voimii sulle <3!
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaJaan samoja ajatuksia kanssasi, mutta se ei ole ehkä kannattavin tapa ajatella.
VastaaPoistaKyllä, maailma on paha ja ruma, samoin ihmiset. Ja Kyllä ei pidä huijata itseään ajattelemaan, että kaikki on hyvin, jos ei ole.
Mutta! Maailmassa on myös kauniita ja ihania asioita, samoin ihmisissä. Niistä kannattaa nauttia, kun siihen on mahdollisuus :)
Eikä positiivisesti ajatteleminen ole itsensä huijaamista, silloin vain usein saa elämästä enemmän irti.
Mieti vaikka, mikä on elämäntarkoitus (ei kauheen syvällisesti tarvitse) Haluatko nauttia elämästäsi? Auttaa muita, tai puuttua epäkohtiin? ....Vai valitella painoa ja murehtia, kunnes elämä on vain kulunut, eikä se ole antanut mitään sinulle tai muille.
Totta, kauniita asioita on myös ja niistä pitää nauttia, ihan oikeassa olet :) Mutta entäs, jos ei halua saada elämästä mitään irti? Mä en tiedä mikä on elämän tarkoitus, mä luulen ettei mun elämällä sitä ole. Jos totta puhutaan, mä en halua tätä elämää... Toki haluaisin olla onnellien, kukapa ei, mutta mä en osaa. Joten mun mielestä olis vaan paljon parempi jos mun elämä päättyis tähän...
Poistaet menetä mitään jos yrität <3
Poistameni mullakin vuosia saada mun ajattelu tähän vaiheeseen, monta hoitoa käyty läpi ja itsemurhaa yritetty....mutta se kaikki loppui jossain vaiheessa, vaikken koskaan ikinä uskonut sitä mahdolliseksi. voimia:)
Ehkä en, jos vaan jaksan enää odottaa... Kiitos <3
Poista