Huomenna se alkaa.
Koulu.
En tiedä miten selviän.
Oon aivan liian läski menemään niiden ihmisten eteen.
Enkä totta puhuen edes halua nähdä niitä..
Mä olen kyllästynyt vääntämään tekohymyn naamalleni muiden seurassa.
Oon liian väsynyt, en jaksa sitä enää.
Mun kulissit on melkein palasina.
Mutta mitä väliä?
Ainut hyvä puoli koulun alkamisessa on se, ettei mun syömistä pystytä vahtimaan.
Koulussa en ikinä syö, ja jos hyvin käy pystyn usein oleen koko päivän syömättä.
Kaikki tuntuu nyt niin mustalta, että päätin vähentää syömisen aivan olemattomiin.
Mä en välitä, mitä siitä seuraa, puutostauteja pyörtymisiä ja muita.
Haluan vaan olla laiha.
Eihän mun elämässä oo enää mitään muuta, kuin laihduttaminen.
Enhän mä tavoittele enää mitään muuta kuin laihuutta.
Enkä aio antaa minkään seisoo mun tiellä.
Haluasiin kirjoittaa enemmän, mutta mun pää lyö tyhjää.
Elän sumussa, enkä löydä enää sanoja...
Kiitos ja kuittaus.
jos haluut lukee mun blogia joka käsittelee vähä näitä syömis ahdistus juttuja niii:)
VastaaPoistaps..se on enkuks:D
http://glassteardrop.blogspot.fi/
:( '' Eihän mun elämässä oo enää mitään muuta, kuin laihduttaminen.
VastaaPoistaEnhän mä tavoittele enää mitään muuta kuin laihuutta.''
Jos lopettaisit laihduttamisen, sun elämään tulis varmaan paljon muuta tilalle, et jaksa mitään kun sylt olemattomasti ja murehdit painoa vain kokoajan. Keksi itelles muita tavoitteita? ala keskittyy niihin, eikä syöminen ja paino ookkaa niin iso asia.
Itse koin tämän valaistumisen puolitoista vuotta sitten osastolla, olin alipainoinen sairas ja masentunut. Elämässä on muutakin, itkin kauan kun tajusin miten monta vuotta olenkaan laihduttamiseen tuhlannut, ja miten olen terveyteni pilannut. Vieläkin on vaikeaa, vieläkin ihannoin laihuutta, mutta nyt tahdon laihduttamis kierteestä lopullisesti eroon.
En oikein tiedä, kun mä vähän luulen että tää laihdutus alko koska mun elämässä ei oo muuta kun masennusta ja ahdistusta. Laihduttamalla saan tunteen, että pystyn hallitsemaan edes jotain tässä elämässä. Mä en osaa löytää mitään muuta, en halua tehdä mitään enkä löydä mitään mikä mua kiinnostais. Joten siltä näyttää, että laihduttaminen ei oo katoamassa mun eämästä minnekään.
PoistaYmmärrän mitä ajat takaa ja mä oon joskus miettinytkin että meneekö mun elämä hukkaan, mutta päädyn aina siihen ajatukseen, että ei sen väliä, koska en aio enää kauaa elää...
"Oon aivan liian läski menemään niiden ihmisten eteen.
VastaaPoistaEnkä totta puhuen edes halua nähdä niitä.." <-- luet ajatuksiani