Halu olla pieni kasvaa. Vihaan jokaista osaa kehossani. Haluan olla siro ja luinen. Mietin usein, millaista on olla tyytyväinen kehoonsa ja itseensä ylipäätään? Miltä tuntuu, kun laihdutushalut eivät määrä elämää? Millaista on tuntea itsensä tarpeeksi laihaksi? Vai onko sellaista harhakuvitelmaa edes olemassakaan? Millaista elämäni olisi, jos olisin laiha? Mitä muut minusta ajattelisivat?
Tulenkohan koskaan saamaan vastauksia näihin kysymyksiin...
Haluaisin lopettaa syömisen kokonaan. Se olisi helpompaa. En jaksaisi murehtia siitä, että lihonko jos nyt syön tämän omenan. Paastoamalla nämä kaikki murheet katoaisivat. Mutta silti joudun aina jossain vaiheessa syömään. Haluaisin piiloutua kaikelta. Olla vain yksin ja odottaa läskien katoavan kehostani. Vasta silloin voisin näyttäytyä maailmalle. Vasta kun olen laiha, siis todella laiha.
Mutta pelkään, etten laihdu koskaan. Entä jos paha maailmankaikkeus estää minua laihtumasta? En voisi sallia sitä. Pakko taistella vastaan. Todistaa kaikki vääräksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi tähän blogiin?