Things I'll never say

Kävin aamulla labrassa, verta vietiin varmaan litra ja lisäksi otettiin vielä sydänfilmi. Toivottavasti en joudu ihan heti uudestaan. Oli melkoisen kiusallista vetää hiha ylös ja paljastaa kaikki vanhat sekä uudet jäljet kädessä. Voin sanoa, että ihan oikeasti hävetti. Silti, vaikka uskon, että ei ollut ensimmäinen kerta kun se hoitaja sellaista näki. Sydänfilmiä otettaessa ihailin vain kuopalla olevaa mahaani ja häpesin vartaloani. Onneksi sekään ei kestänyt kovin kauaa. Pelonsekaisin tuntein odotan ensi torstaita, jolloin saan ilmeisesti tietää tulokset kun menen uudestaan polille. Hyi helvetti...

Tänään taas söin, ja liikuin. Ruoka miinus liikunta on yhtäkuin n. 100kcal. Eli ei kovin paha, kai. Tällä hetkellä mahaan ainakin sattuu, hieman heikottaa taas ja odotan vain, että se loppuisi. Ehkä nukkuminen auttaisi, vaikka sekin on nykyään niin vaikeaa...