En mä tiennyt, että musta tulis tää

Voi helvetin helvetti. Poistin vahingossa kaksi viimeisintä tekstiä, ei todellakaan ollut tarkoitus. Vituttaa ja ahdistaa. Terä ei pysynyt tänäänkään käyttämättömänä. Ei kuitenkaan kaduta, sillä minä ansaitsin sen. Kaikki ne jäljet kädessäni, todellakin ansaitsen ne. Siksi, koska olen itsekuriton läski, joka söi tänään aivan liikaa. Ja painan edelleen aivan liikaa. Olen niin kyllästynyt tähän kaikkeen. En jaksa enää miettiä, mitä voin syödä ja mitä en. Se ongelma ratkeaa sillä, etten saa syödä mitään. Lopetan syömisen kokonaan. En tiedä mihin se johtaa, mutta en välitä. En välitä vaikka kuolisin. Kumpa niin tapahtuisi. En välitä siitä kivusta, minkä syömättömyys aiheuttaa. Se on ainoa oikea tunne. Vain sitä kipua ja heikkoutta minun kuuluukin tuntea. Aion rääkätä itseni hengiltä. Terveys ei kiinnosta minua enää tippaakaan. Ei se, mitä tuhoa itselleni aiheutan. Sulkeudun pieneen kylmään maailmaani ja kuihdun pois. Lopulta lakkaan hengittämästä...