Tänään polilla minulle yritettiin jälleen kerran tyrkyttää mielialalääkkeitä.
Sanoin, etten halua, koska ne lihottavat.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat ennen olleet laihoja ja lääkkeiden syönnin aloittamisen jälkeen lihoneet todella paljon. Hoitaja sanoi, että kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja joskus hyödyt ovat merkityksellisempiä kuin haitat. En halua lihoa. Pelkään sitä yli kaiken.
Vaikka olisin kuolemansairas ja ainoa lääke, joka voisi minut parantaa, olisi lihottava, en suostuisi sitä ottamaan. En todellakaan. Kuolen mieluummin, kuin lihon.
Olen mieluummin ainaisesti ahdistunut kuin lihava.
En tiedä, pidänkö tästä uudesta hoitajasta. En usko.
Hän ei ainakaan ole se ihminen, jolle pystyisin asioita purkamaan.
Tai ehkä vika on minussa.
Ehkä en vain osaa puhua asioista ja kukaan ei pysty selityksiäni ymmärtämään.
En osaa tuoda oikein esille niitä asioita, jotka pitäisi.
Silloin tuntuu, että kukaan ei ymmärrä ja lopulta turhaudun ja päätän olla kokonaan puhumatta.
En tiedä, mitä ajatella.
Ensimmäisestä polikäynnistä tämän ihmisen luona ei ainakaan jäänyt kovin hyvä fiilis.
Olo ei parantunut yhtään, päinvastoin.
Mitä enemmän sitä käyntiä ja koko asiaa ajattelen, sitä ärtyneemmäksi tulen.
Puhuttiin laihduttamisesta:
Hoitaja: Mä ymmärsin, että sä et oikein syö kunnolla. Minkä takia?
Minä: Koska mä haluan laihtua...
Minä: Koska mä haluan laihtua...
Hoitaja kysyi painoani ja lopulta jouduin sen jopa ääneen sanomaan. Hän kysyi vielä myös, että kuinka paljon olen vuodessa laihtunut.
H: Sun labratuloksethan oli normaalit, se on hyvä.
Ja sun painoskin on vielä normaali, mutta alle 50kg sun ei kannattaisi laihduttaa,
koska se on jo tosi vähän. Kuinka paljon sä haluaisit painaa?
Minä: 45kg...
H: Niin, mä en ehkä saisi sanoa tätä, mutta sekin on kuitenkin vielä aika normaali. Sitten, jos sun bmi laskee alle 13, niin silloin tilanne on todella paha. Silloin joutuu jo pakkohoitoon.
Minä: 45kg...
H: Niin, mä en ehkä saisi sanoa tätä, mutta sekin on kuitenkin vielä aika normaali. Sitten, jos sun bmi laskee alle 13, niin silloin tilanne on todella paha. Silloin joutuu jo pakkohoitoon.
Olen siis normaali.
Tavoitteenikin on vielä melko normaali. Pitää varmaan laskea sitäkin.
En halua olla normaali.
Normaali tarkoittaa läskiä.
Haluan olla sairaalloisen alipainoinen.
Ehkä silloin olen tarpeeksi laiha.
Uusi tavoite on siis 40kg, ainakin näin aluksi.
Ja minähän jumalauta aion laihtua!
Aion vielä painaa tuon verran.
Hoitaja sanoi vielä, että minun pitäisi syödä joka päivä ainakin kerran.
Jos elimistö ei saa pitkään aikaan ruokaa, se ei enää tiedä mitä sille tehdä.
Lopulta mitkään ravintoaineet eivät enää edes imeydy.
Siinä on mun tavoite.
En syö mitään ja lopulta ruoasta tulee outo ja vieras asia...
Jäihän siitä käynnistä jotain käteen. Tavoitteesi painosi suhteen muuttuivat. Nyt voit syyllistää itseäsi siitä, että olit siinäkin väärässä... Jännää miten se mieli toimii.
VastaaPoistaKoitin saada lisää tietoa wikipediasta halusta laihduttaa. Ei siitä tosin hirveästi hyötyä ollut. Syitä siihen on vaikea määritellä (ylläripylläri) ilman kunnon tutkimista. En siis osaa asettua asemaasi yhtään paremmin. En myöskään ole varma kuvaako wikipedia-artikkeli 'Anoreksia nervosa' sinua, mutta ei tiettyjä yhtäläisyyksiä ollut kovinkaan vaikea löytää.
Muista, että laskemalla tavoitepainoasi, olet vielä kauempana itsemurhasta. Toivottavasti se ei luo minkäänlaista pakokauhua. :)
-Anonyymi-tenttaaja
Totta. On jotenkin tosi vaikea kuvitella, miltä tuntuu kun ei halua laihtua. Ollaan ehkä hieman samankaltaisessatilanteessa sen suhteen. Wikipedia ei kovin paljoa hyödytä näissä asioissa, mutta kai sieltäkin voi jotain tietoa saada. Olet oikeassa, mutta 5kg ei onneksi ole kovin paljoa ja haluan olla varma, että olen oikeasti laiha enkä vain kuvittele niin. Olen jo kestänyt näitä tunteita niin kauan, että tuo aika ei siihen toivottavasti kovin suurta muutosta tuo.
PoistaIhan asian ulkopuolelta tuli mieleen, että sallitko itsellesi lainkaan alkoholia? Nekin tietääkseni lihottavat. Pään saanee sekaisin myös vähemmän lihottavin keinoin, joten arvaisin sinun ennemmin käyttävän jotain muuta, mikäli yleensäkään yrität saada harmaaseen maailmaan muita värejä edes hetkeksi...
Poista-Anonyymi-tenttaaja
Niin lihottavat, sallin joskus mutta niin etten syö silloin mitään. Joskus yritän saada värejä maailmaani ja mieluiten aina vähemmän lihottavin keinoin, mutta olen tosi usein todennut etten melkein millään saa näitä kaikkia ajatuksia päästä pois...
Poista"Anoreksian yksi alamuodoista on niin sanottu pro-ana eli pro anorexia, jossa henkilö pitää anoreksiaa elämäntapana ja jopa tavoiteltavana tilana. Pro-anorektikot kannustavat toisiaan laihduttamaan sairaalloisesti, ja kokevat, ettei ulkopuolisilla ole oikeutta puuttua heidän elämäntapaansa, vaikka se johtaisi vakaviin terveydellisiin vaurioihin tai jopa ennenaikaiseen kuolemaan."
VastaaPoistaTuon kaiken tosin jo tiedätkin.
Tavoittelemalla laihuutta tavoittelet samaa asiaa kuin niiiiiin monet muutkin väärän maailmankuvan omaavat ihmiset maailmassa. Se on persoonatonta, ja tylsää. Siihen kulminoituu halu olla samanlainen kuin kaikki muutkin, eli kaikki tv:ssä ja lehdissä ja muualla mediassa nähtävät laihat tyttöset. Luulet ehkä olevasi erilainen ja "rajoja rikkova" muiden silmissä, jos "onnistut" laihtumaan. Loppujen lopuksi vain onnelliset, persoonalliset ja tasapainoiset ihmiset keräävät muilta kateutta. Persoonasi kuihtuu pois voimavarojesi mukana, kunnes enää pelkkä kuori on jäljellä.
Ole mieluummin erikoinen, feministinen ja vahva nuori nainen ja valitse OMA tiesi onneen eli tee kaikkea mikä sinut saa tuntemaan olosi _hyväksi_, eli SYÖ, puhu AVOIMESTi, ole täysin rehellinen muille niin saat TOSIystäviä jotka kestävät koko elämän ajan, AUTA muita, älä keskity ulkonäköön, pyri löytämään oma LUOVUUTESI jne.
Myös : mitä enemmän laihdut, sitä enemmän joudut sitten lihottamaan itseäsi siellä pakkohoidossa tai muilla konstein siinä vaiheessa, kun hiukset putoavat ja luut haurastuvat. Haluatko oikeasti mennä siihen pisteeseen asti ennenkuin teet parannuksen?
Ihminen on kaunis. Naiseus on kaunista. Naisen seksuaalisuus on kaunista, ja kaikki sen ilmentymät kuten runsaat rinnat, pyöreä vatsanseutu, näkyvä takamus jne. Ihmisissä on kauniita pieniä "vikoja" ja virheitä, mutta paino ei ole yksi niistä, ellei sitten paina jotain kahtasataa kiloa.
On hirveää, että ajattelet olevasi ruma tuollaisen seikan takia. Kauneus tulee sisältä - aina.
Tiedän, olen tylsä, väärin ajatteleva ja kaikkea muuta. Sanon kuitenkin taas, ettei tuollaisetkaan kommentit saa ajattelutapaani muuttumaan, kun en edes itse siihen kykene. Tiedän, ettei minun kuuluisi ajatella näin jne, mutta asiat nyt vaan ovat niin kuin ne ovat..
PoistaOnpas idiootti hoitaja sulla. Olen pahoillani siitä. Just tollaset "auttajat" sanoineen... argh. Ei ihme että sua ärsyttää. Muakin ärsytää sun puolesta. Voimia.
VastaaPoistaKiitos, niin vaikka toisaalta se oli hyväkin asia, sillä sain todella paljon motivaatioo laihduttamiseen. Kuitenkin sitten taas tuntuu vastenmieliseltä mennä sinne uudestaan, kun tiedän mitä se ajattelee ja tuskin tulen sille enää laihduttamisesta puhumaan...
PoistaEi helvetti mä niin tiedän sen tuntee ku hoitaja sanoo jotain tollasta ajattelematonta... Mutta mitäs vittua ei Se voi sanoa noin ellei oo täys ääliö koska sh on MIELEN sairaus. Olen mäkin täysin normaalipainoinen mutta olin silti päiväosastolla ..
VastaaPoistaMäkin yllätyin ensin ihan älyttömästi, en olisi ihan heti uskonut kuulevani ammattilaisen suusta tuollaista. Sitten tuli ihan järkyttävä häpeäntunne ja päätin lopulta olla puhumatta koko asiasta tälle hoitajalle, koska mitä järkeä kun se kerran pitää mua ihan normaalina.... Ehkä se sitten tajuaa jotain, kun bmi laskee alle 15.
Poistatai ehkä sun pitäisi itse tajuta jotain?
VastaaPoistaNiin, varmaan se miten lihava oikeasti olen vai tarkotitko kenties jotain muuta vikaa mussa?
Poista