I just can't be anymore

Asiat muuttuvat nopeasti. Aikaisemmin en jaksanut tehdä mitään ja vietin illat yksin kotona. Nyt olen koko ajan menossa. En voi väittää nauttivani siitä mitä teen, mutta minulla on pakonomainen tarve tehdä koko ajan jotain. Kulutan paljon päivän aikana, en "kerkeä" syömään ja saan pidettyä ajatukset edes hieman kurissa. Kun illalla tulen yhdeksältä kotiin, mietin että mitä tekisin seuraavaksi. Unta en kovin aikaisin saa, joten voin hieman siivota ja sitten purkaa ajatukseni tänne blogiin. En kylläkään tiedä, mitä ajattelen, joten se tuntuu hieman haastavalta.

Laihduttaminen ei suju kovin hyvin. En tiedä yhtään, mitä painolle on tapahtunut, mutta uskon että suuren kulutuksen vuoksi, se ei ole noussut. Tuntuu, että joudun syömään aivan hirvittävän paljon. Inhoan sitä, että syömisiäni vahditaan. Kaiken lisäksi en pysty syömään muiden seurassa. Häpeän laittaa ruokaa suuhuni, jos joku katsoo. Näin on ollut jo jonkin aikaa, mutta uutena asiana on tullut se, että minulla alkaa olla sama ongelma juomisen kanssa. Kummallista.

Juomisesta puheen ollen, viikon päästä lähden kavereiden kanssa laivalle. Tunnelmat ovat hyvin ristiriitaiset. Toisaalta odotan sitä, että saan vetää pään täyteen ja unohtaa kaiken. En ole voinut olla miettimättä myös sitä mahdollisuutta, että laivalla voi tapahtua mitä vain. Entä jos joku vaikka tiputtaisi minut kannelta, vahingossa tai tahallaan, aivan sama. Mutta ei, en voi tehdä sitä kavereilleni, vaikka ajatus monesti onkin käynyt mielessäni. Sitten taas toisaalta, ne hirveät kalorimäärät ahdistavat jo nyt, ja lisäksi vielä se, että en tiedä yhtään miten välttelen kaikkea syömistä.
Viikko aikaa laihtua. Ja aion myös tehdä kaikkeni sen eteen. Käyn vaikka öisin lenkillä, jos muuten en ehdi. Piste.