Olen vajonnut melkoisen syvälle.
Välillä ajattelen, että mikä haluaisin olla ja minkälaisen elämän haluaisin.
Sitten kuitenkin tajuan, että se on aivan liian rankkaa.
Ainoa asia, mitä tältä elämältä voisin haluta, on aivan helvetin rankkaa ja lopulta kuitenkin aivan paskaa työtä. Tiedän, etten jaksa tehdä töitä menestyksen eteen.
Tiedän, etten kuitenkaan pysty siihen.
Joten, miksi huijata itseään haluamaan jotain mahdotonta?
Ei millään ole loppujen lopuksi mitään merkitystä.
Ei sillä, mitä haluan tehdä tai sillä, haluanko ajatella minulla olevan jonkin moista tulevaisuutta.
Tunnelin päässä ei näy valoa.
Ei edes lähestyvää junaa. Ei mitään.
Seison pimeässä.
Uskon, että edessäni on risteys, mutta en ole varma.
Olen seissyt samassa kohtaa jo todella kauan.
Miettien, kumpaan suuntaan lähtisin. Jos nyt on edes olemassa vaihtoehtoa.
Kuvittelen, miten toinen haara on kapeampi kuin toinen.
Selvästi ahtaampi ja paljon vaikeampi kulkea. Ehkä jopa hieman mäkinen.
Sen päässä saattaa kuitenkin olla jotain.
Tai sitten se päättyy samaan, kuin toinen, paljon helppokulkuisempi haara.
Se toinen haara on alamäkeä koko matkan.
Siinä ei tarvitse ponnistella. Ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään, vain antaa jalkojen viedä.
Tiedän kuitenkin, minne tuo haara tunnelista päättyy.
Se päättyy kuolemaan.
En osaa sanoa, onko se kuolema helppo vai tuskallinen.
Sitä ei voi tietää etukäteen.
En osaa päättää, kumpaa haaraa lähtisin kulkemaan.
En uskalla edes tunnustella onko tässä mitään risteystä. Siksi seison paikallani.
Vain miettien. En osaa tehdä päätöksiä.
Sillä tiedän, että päätöksen tehtyäni, ei ole paluuta takaisin.
En voi peruuttaa taakse päin ja tehdä uutta päätöstä.
Sen voi tehdä vain kerran.
Helpompi vaihtoehto houkuttelee, mutta jokin estää minua liikkumasta.
Pelkään sen lopullisuutta.
Älä tee mitään lopullista :( Voimahali pikkunen <3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaMäkisempää tietä voi kulkea ainakin hetken siten, että suunnan vaihto on helppoa. Alamäkeen mennessä muutos tulee aina vain vaikeammaksi. Kokisin kulkevani suuntaan, jossa tie voi muuttua, mutta koen päätyväni useasti risteykseen, jossa voin vielä vaihtaa tien helpompaan. En silti suosittele tätä vaihtoehtoa. Tosin en ehkä suosittele sitä toistakaan sitä toistakaan, vaikka siellä helpotus tulee luultavasti nopeammin ja vähemmällä vaivalla.
VastaaPoista-Anonyymi-tenttaja
Niin, mutta en vain tiedä onko mulla voimia lähteä edes yrittämään sitä vaikeampaa reittiä. Siksi jään varmaan ikuisesti seisomaan tähän samaan paikkaan...
PoistaEn tiedä onko mahdollista olla täysin paikallaan, vaikka siltä tuntuisikin. Varmasti tuntuu raskaalta lähteä tielle, jossa vastaan saattaa tulla mäkiä, mutta ei niitä heti tule ja mahdolliset nyppylät voi myös kiertää. :) Tärkeintä lienee, ettei toivo valitsemaltaan tieltä mitään, koska ilman toivoa voi olla vailla pelkoa. :)
VastaaPoista-Anonyymi-tenttaaja
Niin, en osaa sanoa, voit olla oikeassa. Kai sitä sitten kuitenkin edes hieman liikkuu, huomaamattaan. Ja totta sekin, että jos ei odota mitään, ei tule myöskään pettymään. Täytyy sanoa, että olet joskus melko viisaan tuntuinen tapaus :)
PoistaKiitos kohteliaisuudesta! :) (hieman punastuin) Tuntuu vain, että olen paininut niin paljon samojen ajatusten kanssa kuin sinä, joten tässä asiassa minulla saattaa olla jotain "fiksuakin" sanottavaa.
Poista-Anonyymi-tenttaaja
:) Niinhän se on, ettei oikein voi tätä todella ymmärtää jos ei itse ole samaa kokenut tai edes samoja asioita tuntenut.
PoistaHali sulle. <3 Koita jaksaa tätä maailmaa ja elämää vielä hetki, vaikka se varmasti tuntuukin vaikeelta, mutta koita jaksaa vielä hetki, edes pieni hetki...=(
VastaaPoistaKiitos, yritetään...<3
Poista