Kuulostaako hullulta, jos kiellän syömishäiriön? Miten olenkaan kuunnellut ihmisä, jotka ovat sanoneet minun olevan sairas. Ja kaiken lisäksi vielä uskonut heitä. Mutta en tunne itseäni sairaaksi. Tämä nyt vain on minun elämääni. Tällainen minä olen.
Hoitajan kommentti "aika normaalista tavoitepainosta" on laittanut minut miettimään. Jos kerran hoitoalan ammattilainen sanoo minun olevan aika normaali, niin olenko sitä sitten? Tunne siitä, että minua ei voi muuttaa, vahvistuu koko ajan. Haluan olla luurangonlaiha. Haluan kuolla. Mutta ehkä se kaikki on oikeasti aivan normaalia. Ehkä kaikki ajattelevat samalla tavalla. Ei, eivät ajattele.
Joka tapauksessa olen tullut siihen tulokseen, etten ole syömishäiriöinen. Minussa saattaa olla samoja piirteitä, mutta se ei tee minusta syömishäiriöistä. Ei mitenkään, sillä olen siihen liian lihava. Kuvitelkaa miten ihmiset reagoisivat, jos kuulisivat, että tällainen läski olisi anorektikko. He luultavasti nauraisivat itsensä hengiltä. Niin, eihän se ole mitenkään mahdollista.
Huolimatta tästä kaikesta, päätin nyt laihtua. Päätin oikeasti päästä tavoitepainooni.
Pyrin siihen, että olen ensi viikon syömättä. Syön vain jos todella on pakko, muuten en koske ruokaan.
Vähän sellainen fiilis tulee, että nyt mennään vähän metsään. Minulla on tosin aika yhdestä suunnasta tuleva näkökulma tähän asiaan. Vaikka kysymys lienee retorinen, niin vastaan silti, että syömishäiriön kieltäminen kuulostaa sinun tapauksessasi hieman oudolta. Sillä, että et tunne itseäsi sairaaksi, ei ole mitään väliä. Kun asiat tapahtuvat hitaasti, niin muutosta on vaikea huomata, vaikka alku- ja lopputilanteiden välillä on paljonkin eroa. Miksiköhän etenkään nuoret ihmiset eivät osaa hakea apua esim. masennukseen riittävän aikaisin? Minäkin ajattelin oloni olevan minulle normaalia. Tuntuu tyhmältä todeta tällaisia triviaaleja asioita, jotka varmasti tiedät. Sanon ne, koska vaikutat sivuuttavan ne tässä tapauksessa.
VastaaPoistaKäsittääkseni hoitoalan ammattilainen ei sanonut sinun olevan normaali, vaan tavoitepainosi. Lisäksi reaktiosi siihen oli laskea tavoitepainoa, mikä ei ehkä ole "terveen" ihmisen ensimmäinen ajatus. En ole ihan varma mitä ajattelet sanoessasi, että sinua ei voi muuttaa. Tajuat varmaan, että sinä muutut, vaikka kukaan ei yrittäisi muuttaa sinua. Olet varmasti huomannut kehittyyneesi viime vuosien aikana eikä se vielä pitkään aikaan lopu lopu, mikäli olet elossa. Äläkä nyt ajattele, että: "No tottakai minä muutun, mutta haluni olla luurangon laiha, ei muutu." Syy- seuraus suhteita on todella vaikea arvioida etukäteen, etenkin näin nuorena. Siksi muutokset ihan muissa asioissa voivat vaikuttaa epäsuorasti kuvaasi ihanneminästäsi. Toivottavasti ei vaikuta siltä, että torun sinua. Mielestäni halusi kuihtua pois henkisesti ja fyysisesti on kaunis ajatus. :)
Tiedät varmasti paremmin kuin minä, että syömishäiriöiseksi ei tulla siinä vaiheessa, kun kuskataan sairaalaan, vaan se on pidempi polku. Enkä tiedä mitä ajattelet, kun sanot olevasi liian lihava anorektikoksi Jos olisin ilkeä, tai vain ajattelematon, saattaisin nauraa sinulle päin naamaa ja sitten esittäisin katuvan anteeksipyyntöni, koska tilanne ei ole naurun asia. Joidenkin kohdalla vaikuttaisi kehujen kerjäämiseltä kutsua itseään läskiksi ollessaan sinun mitoissasi, mutta kohdallasi en todellakaan tiedä. Luulisin, että olet vilpitön näkemyksissäsi omasta painostasi. Jos et aio luopua laihduttamisesta, niin se, oletko terve vai sairas, on semantiikkaa. Siksi siitä ei kannata hirveästi välittää.
"Katson itseeni. Katson sairauteen."
-Anonyymi-tenttaaja
En tiedä saatat olla oikeassa, mutta minä pysyn kannassani. Muuttamisella tarkoitin sitä, että vaikka miten paljon kävisin polilla ja juttelisin ammattilaisille, ajatukseni eivät tule muuttumaan. Suurin syy on se, etten halua niiden muuttuvan. En tietenkään tarkoita, etteivät ne voisi muuttua kymmenien vuosien päästä, mutta sitä ei voi tietää sillä en niin kauan aio elää.
PoistaEn oikeasti kerjää kehuja tai huomiota, vaan ihan todella pidän itseäni lihavana. Sillä, mitä muut sanovat, ei ole merkitystä, sillä minä näen mitä näen. Olet oikeassa, ehkä on aivan turhaa miettiä, olenko sairas vai en. Eihän sillä oikeastaan ole mitään väliä.
Luin jo aikaisemmasta postauksestasi, miten hoitaja sanoi sinulle 45kg painon olevan vielä aika normaali. Ihan älytöntä, miten hoitaja voi sanoa sillä tavalla! Olen saman pituinen kuin sinä ja aikaisemmin minulla oli tuo 45kg tavoitteena. Minun hoitaja sanoi heti, että siinä vaiheessa painaisin aivan liian vähän.
VastaaPoistaYmmärrän todella hyvin ajatuksiasi, vaikka minulla ei olekaan syömishäiriötä. Sen sijaan muita "ongelmia" on. Pidän käytöstäni normaalina, vaikka ulkopuolisen silmin se taitaa olla kaikkea muuta kuin normaalia.
Tsemppiä <3
Niin, mun hoitaja on muutenkin vähän erikoinen ja todella ärsyttävä.
PoistaKiitos ♥