Anteeks kaikesta

En tiedä mitä sanoa.

Vihaan itteeni. Vihaan elämää. Vihaan tätä paskaa maailmaa, enkä halua enää jäädä tänne.

En jaksa välittää enää mistään. Mulla on nyt jo ihan helvetisti poissaoloja koulusta.

Jäin tänäänkin kotiin.

En vaan pysty tähän enää..

 

 

Mä ajattelen kuolemaa taukoamatta.

Kuvittelen mun kuolemani yhä uudelleen. Mietin eri tapoja, millä päästä hengestäni.

Viime kesänä mun melkein valmis suunnitelma oli hukuttautuminen.

Kaduttaa, etten sitä sillon tehny.

Nyt on kaikki jäässä ja vihaan kylmää vettä....

 

 

En tiedä mitä tehdä.

Hirttäytyyn en pysty. Asetta mulla ei oo eikä lääkkeitäkään.

Rekan alle en viitsi juosta, koska en halua sen rekkakuskin kärsivän...

Yritän tappaa itteni nälkään.

Se on hidasta ja tuskallista, enkä siinä luultavasti edes onnistu.

Mutta mä tarviin sitä tietoa, että mulla on mahdollisuus päästä täältä pois...

 

 

 

En voi syödä mitään.

Se itseinho sen jälkeen kun oon tunkenu jotain suuhuni on liikaa.

Jos vaan pystyisin siihen...

 

Nyt lähden juoksemaan itteni näännyksiin.

Se helpottaa hieman...

 

 

 

 

          - milayh