I hate this part

Mä en oikeesti tiedä mitä mun pitäis tehdä. Lukiossa ollaan sitä varten, että siellä opiskellaan. Eihän kukaan tee paskoilla lukiopapereilla yhtään mitään ! Kuitenkin mun numerot huononee koko ajan. En pysty keksittyyn tunnilla ja kaikki tehtävät on tekemättä. En luultavasti pääse edes kaikista kursseista läpi. Oot vaan laiska ja paska läskikasa. Ei. Se ei oo laikuusdesta kiinni, mä en vaan pysty.

Mun kaikki voimat menee siihen, että yritän selvitä sen suunnattoman ahdistuksen kanssa, joka on mukana 24/7.. Välillä tuntuu, etten saa henkee ja tekis mieli vaan romahtaa lattialle itkeen.
Eikä mua oikeestaan ees kiinnosta. En vaan jaksa enää välittää. Se on liian rankkaa !

Porukat ehdotttelee, että jos sä vaikka hakisit seuraavassa yteishaussa johonkin muualle? Mutta kun se ei auta mitään. Ihan sama missä koulussa oon, mua ahdistaa ja masentaa. Ja mun paras kaveri jäis sillon tonne, en pysty tähän. Enkä mä oikeesti halua vaihtaa koulua. Siihen omat syynsä, joista en halua ainakaan vielä tässä vaiheessa kirjottaa.

Haluisin vaan jäädä peiton alle ikuisiks ajoiks. Nukahtaa, enkä koskaan enää herätä. Hah, toiveajattelua ! Mut sitä en voi tehdä, koska porukat ei tiedä ästä mun masennukseta, ja sillon se paljastuis niille. Viime talvena ne tiesi, koska olin niin huonossa kunnossa ja puhuin kaikille siitä, kuinka tapan itteni jnejne. Kävin lääkärissä, kuraattorilla ja psykoloilla, mikään ei auttanu.
Moni kuitenkin luulee, että autto. Opin vaan oleen näyttämättä mitään ulos päin. Hymyileen kaikille muka ilosesti. Se riitti. Nyt porukatkin luulee kaiken olevan hyvin. Parempi niin, siihen asti, kunnes joudun tyylinn johonkin suljetulle osastolle ja sillon kaikki saa tietää...

Tää on niin ahdistavaa, en pysty elään tän tunteen kanssa. Kun en ees tiiä mistä tää tunne johtuu. En vaan halua elää tässä maailmassa. Voiskin joku auttaa mua, mutta en usko, että se on mahdollista...


- milayh