54 tuntia olin syömättä. Olin tyytyväinen, huolimatta siitä että kerran mienasi lähteä taju. Se on kuitenkin pieni paha. Sitten kaikki pilattiin. En olisi halunnut syödä, en kaivannut ruokaa. Itse asiassa pelkkä ajatuskin syömisestä oli kuvottava. Mutta siinä se oli. Ruokaa lautasella, suoraan edessäni. Aion syöttää sen koirille, mutta valitettavasti en ollut yksin, joten pakko oli yrittää tunkea se suuhun, koska halusin edelleen pitää kulissit yllä. Se oli vain pieni annos, mutta sen syömiseen kului melkein puoli tuntia. Pyörittelin ruokaa lautasella ja aina silloin tällöin sain laitettua pienen palan suuhuni. Mutta se kaikki oli kidutusta ja tuntui, että sen jälkeen vihasin koko maailmaa.
Sama toistui aamulla, kun isä oli vapaalla ja oli tehnyt aamupalaa. Yleensä odotan niin kauan, kunnes jään yksin pöytään ja syötän kaiken koirille. Mutta tänään mun piti lähteä kouluun, enkä voinut odottaa. Sanoin, ettei ruoka maistu näin aikaisin aamulla, mikä on kyllä aivan totta.
Se meni läpi, ehkä siksi että vastassa oli tällä kertaa se hieman heikompi ja ei niin vaativa osapuoli.
Ja hyvä niin.
Minkä verran painat nykyään? Ois kiva tietää näin vertailun ja mielenkiinnon vuoksi :)
VastaaPoistaSori mä en pysty kertomaan sitä koska se on ihan liikaa, mutta voin sanoo sen verran, että kesästä on tippunut jotain 4kg ja viime talvesta n. 7kg. Kovin onnistunut fiilis ei siis ainakaan vielä ole..
Poistavoi pikkunen! Muistan kun vasta vähän aikaa sitten mulla oli niin samanlaisia tuntemuksia kuin sulla, suhtautuminen ruokaan oli niin kielteinen. Mä oon parantunu, ja toivon niin että säkin saisit asias kuntoon. tsemppiä paljon<33
VastaaPoistaKiva kuulla sustakin pitkästä aikaa ja oon niin iloinen, että sä oot parantunut ja kiitos ihana <3
Poista