torstai 19. syyskuuta 2013

This is the part of me that you never gonna ever take away from me

Taas kahdessa päivässä tippunut kilo painosta pois. Olen aina vain lähempänä tavoitettani.
Väitavoitteeseen ei ole enää kovin pitkä matka. Toivon mukaan olen siellä reilun viikon päästä.
Syömättömys on helppoa, syöminen vaikeaa. Joka päivä ennen kuin kukaan on tullut kotiin, laitan lautaselle hieman ruokaa, annan koirille ja laitan lautasen tiskialtaaseen,
niin että minun uskotaan syöneen. Se toimii, mutta kohta täytyy ruveta peittelemään myös laihtumista porukoilta. Se on jo huomattavissa ja pelkään, että porukat yrittää estää sen syöttämällä mulle ruokaa.
Niin ei saa tapahtua, mutta onneksi on olemassa löysiä vaatteita, nimittäin melkein kaikki vaatteeni, jotka ennen olivat sopivan kokoisia...
 
anorexia
 
Tänään oli aika koululääkärille. Sain lähetteen eteenpäin, mutta saattaa mennä viikkoja ennen kuin pääsen mihinkään. Toisaalta se ei minua haittaa, ei oikeastaan ollenkaan. Saan aikaa ajatella ja ennen kaikkea aikaa laihtua. Joudun kuitenkin viikottain käymään terveydenhoitajalla puhumassa ym.
Ehkä sekin on ihan ok, jos minua ei pakoteta syömään.
 
Koululääkäri: Kuinka usein sulla on itsetuhoisia ajatuksia?
Minä: Koko ajan... Mä tiedän, että mä aion tehdä sen, mutta en ihan vielä..
Syvä hiljaisuus.. Ehkä ei olisi pitänyt sano sitä.
 
K:Jos et halua heti lähteä, niin siinä saattaa mennä viikkoja,
 ennen kuin sinne pääsee. Lupaatko, ettet sinä aikana et tee itsellesi mitään?
M: En mä voi sellaista luvata...
K: Ai, no mutta jos tulee akuutti hätä, niin tule sitten tänne ja pääset heti hoitoon.
M: Joo... Jos akuutti hätä tulee, niin mä olen rekan alla, enkä täällä puhumassa siitä..
 
..


6 kommenttia:

  1. Toivottavasti saat mahollisimman nopeesti apua, nää sun postaukset on niin surullisen pelottavia. :(

    VastaaPoista
  2. Ota vaan apu vastaan jos sitä on tarjolla, entäpä jos se auttaisi? et menetä mitään jos yrität :)
    voimia <3

    VastaaPoista
  3. Edellisestä merkinnästä tuttu kyselijä täällä. En tiedä uskonko siihen, että et pidä kuvastasi missään mielessä. Luulisin, ettet olisi laittanut sitä nettiin siinä tapauksessa. Toisaalta en osaa kovinkaan hyvin samaistua ajatuksiisi kehostasi, joten saatan olla väärässä.
    Minä en ole koskaan sanonut psykologilleni, että aion varmasti tehdä itsemurhan. Siitä on puhuttu muutamaan otteeseen ja hän on sanonut, että "Puhut itsemurhasta aina hyvin analyyttiseen sävyyn." ja "Jos tekisit itsemurhan, niin uskoisin sinun miettineen asian sen verran tarkkaan, että ei sinua olisi voinut estää." En tiedä yrittiköhän vain olla kohtelias, koska ovathan nuo kovin voimaannuttavia sanoja!
    Toivottavasti saat pidettyä kulissit vielä ylhäällä, kun et ole päässyt vielä tavoitteeseesi. Vaikka tuskin se olo ainakaan huonommaksi muutu, kun ne romahtaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin kuvan, koska lukijat sitä pyysivät ja tavallaan se oli myös rsngaistus itselleni, kun en onnistunut laihtumaan tarpeeksi. Mietin todella pitkään, että pystynkö sen laittamaan ja moneen kertaan olen myös miettinyt poistavani sen.
      Mä en itsemurhasta juurikaan puhu tämän blogin ulkopuolella, koululääkärile se lipsahti aivan vahingossa. Ehkä juurikin tuon takia, että ihmiset uskoisivat minun hakevan vain huomiota ja etten muka todella aikoisi tehdä sitä. Koska mä aion, vielä jonakin päivänä. Ja päättänyt olen myös sen, etten sitä tee ennen kuin olen tavoitteessani, joten siihen asti kulissit pysyy ylhäällä lukuunottamatta muutamia ihmisiä.

      Poista

Jätä jälkesi tähän blogiin?