"lähen kaksseiskan niinku Winehouse
eikä musta jää jäljelle ku tuhkaa ja kaipaus
sano mitä varot, varo mitä sanot
jos sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot
enkä purkaa näit enää ikin kellekkään
vaik mun on melkein mahdoton hengittää
olla selvinpäin, varsinkin näin nuorena
sun päätös on onks se taivas vai tuonela
mut tiedän et se tulee vastaan vielä
ja kaikki jotka lähtee tulee vastaan siellä
eikä musta jää jäljelle ku tuhkaa ja kaipaus
sano mitä varot, varo mitä sanot
jos sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot
enkä purkaa näit enää ikin kellekkään
vaik mun on melkein mahdoton hengittää
olla selvinpäin, varsinkin näin nuorena
sun päätös on onks se taivas vai tuonela
mut tiedän et se tulee vastaan vielä
ja kaikki jotka lähtee tulee vastaan siellä
mua pelottaa, ja haluun parkuu,
oon elossa,
mut haluun juosta karkuun
mun sielua,
vaik mä kunnioitan omaani
katon omil silmil
enkä raamatun tai koraanin
elää omien sääntöjen mukaan
mun ja mun uskonnon väliin tuu kukaan
se on aitoo
ainaki mun pään sisäl
sä kuljet vuosii laput silmil ni sä et nää mitään
miten maailma sortuu sun jalkojen alta
kumpa tää fucking painajainen ois vaan unta..."
Hei, pieni. Oletko tietoinen, että n. 85% itsemurhista epäonnistuu?
VastaaPoistaSeuraukset ovat useasti fataalit, esim. puhekyvyn menettäminen, kävelykyvyn menettäminen jne. Riski epäonnistua on lähes yhtä suuri kaikilla itsemurhantekotavoilla. Lääkeyliannostus vie useasti ihmisen koomaan (josta ei välttämättä herää kunnossa), katolta hyppääminen ja ranteiden viiltäminen voivat halvaannuttaa.
Olen itse ensihoitaja, ja työskennellyt myös ambulanssissa. Kerran näin nuoren tytön joka oli yrittänyt itsemurhaa mutta neliraajahalvaantunut. Hän ei voinut enää liikuttaa kehostaan mitään muuta osaa, kuin oikean kätensä kahta sormea. Hänen koko loppuelämänsä on sitten sitä. Enää hänellä ei ole valtaa edes tappaa itseään, saati sitten kontrolloida mitään itseensä liittyvää asiaa eikä mahdollisuutta tehdä elämästään parempaa.
Moni ihminen luulee, että itsemurha on jotakin, joka hoituu helposti ja tuloksena on kuolema eli "lopullinen rauha" jne. Todellisuus on täysin toinen.
Sinulla on vain tämä yksi elämä. Elä se parhaan kykysi mukaan, ei sen tarvitse olla täydellistä. Eikä sinunkaan. Asiat voi vetää myös ihan läskiksi välillä ja hyväksyä, ettei tarvitse olla mitään tiettyä, ei tarvitse olla edes hyväksytty muiden ihmisten silmissä tullakseen onnelliseksi.
Tiedän, mutta tiedän myös ihmisiä, jotka ovat siinä onnistuneet ja miten. Mä tunnusta pelkääväni sitä, että mitä tapahtuisi jos epäonnistuisin, se on ehkä yksi syy mikä on vähän pidätellyt mua.
PoistaMitä voisin sanoa, elämä nyt vain tuntuu vastenmieliseltä. En osaa selittää, miksi olen näin heikko enkä jaksa taistella kaikkea ahdistutsa vastaan..
Älä hyväksy kohtaloa, kun kerran kohtalo ei näytä hyväksyvän sua tehdessään sun tiestä kuoppaisen, mutkikkaan ja pimeän. Mun neuvo on; näytä sille paskiaiselle kuka täällä määrää. Sä oot vahva, sä oot ihana, kunhan vaan et anna kenenkään tai minkään estää, määritellä tai lannistaa sua, niin sä huomaat sen. Mutta toki joskus on huonoja päiviä, viikkoja, kuukausia... Tiedäthän, ei valoa ilman pimeyttä, ei pahaa ilman hyvää. Vaan sä voit vapauttaa itsesi. Mutta kuolema ei ole vaihtoehto, se on vain valkoinen liina,... mieti jos et saakkaan mitään rauhaa? Kuolema vain sinetöi mielentilasi, elämäsi ja tilanteesi? Sellainen olet kuollessasi, sellaiseksi jäät ikuisesti kulkemaan tahmeassa tuskassa? Mä lähetän sulle kaikki maailman halit, voimat ja tsempit! <3 Toivon, että kaikki kääntyy sulle paremmaksi, etkä päädy itsemurhaan... mua alkaa jo itkettää kun mietin että sä tekisit sen... älä tee sitä... <3<3<3<3
PoistaVoi kiitos ihana, sä osaat aina tsempata <3<3 Kyllähän sen noinkin voi ajatella, mutta mä en vain keksi mistä saisin voimia puskea vastaan. Mä olen myös miettinyt tota "kuolemanjälkeistä elämää", että mitä jos se olisikin just tuollaista. Mutta oikeasti mä uskon ja luotan siihen, että kuolema päättää kaiken. Toivottavasti.
Poista