I will be unstoppable !

Mun maailma on sekaisin. Mitä mä oikeen oon tekemässä ja mitä mun pitäis tehä? En oikeestaan tee mitään. Nukun, urheilen ja käyn koulussa, ja sielläkään en saa mitää aikaseks. Mun pitäis kirjottaa ylioppilaaks ens vuonna, mutta en mä usko että pystyn siihen. En mä osaa yhtään mitään, kun en oo opiskellu. Mulla on vaikka kuinka paljon kursseja suorittamatta ja kesken. Enä pysty kuvitella itteeni sinne salliin istuun moneks tunniks. En pysty normikokeessakaan istuun puolta tuntia kauempaa. En mä selviä siitä. En mä ehkä edes halua selvitä. En mä tiedä. Ihan sama.

Mikä tarkotus mun elämällä voi olla? Ei mulla oo mitään tiettyä taitoo, mistä vois olla kenellekkään mitään hyötyä. Ei yhteiskunta oikesti välitä siitä, oonko mä täällä vai en. Eikä välitä moni muukaan...

Sitä aina kuvittelee, että ympärillä olis ihmisä jotka välittää. Niin ei kuitenkaan oo. Ne saattaa hetken esittää välittävänsä, mutta sitten kun ne näkee miten huonosti mulla oikeesti menee, enkä mä muutu tästä yhtään parempaan päin. Päin vastoin. Sillon ne kääntää selkänsä. Mulle kävi just näin. Ei ehkä ihan näin kirjaimellisesti mutta kuitenkin. Aluks yritti auttaa, paljonkin. Mutta kun en mä tästä mihinkään parane, ei mua oo varmaan tarkotettu onnelliseks, elämänhaluseks ja iloseks ihmiseks. Mä oon synkkä, elämään kyllästynyt, masentunut ja itsetuhonen ihminen. Säälittävää mutta totta. En mä voi odottaa, että ihmiset pysyy mun rinnalla kun oon aina vaan tällanen. En voi syyttää ketään muuta kun itteeni. Mutta silti se tuntuu pahalta. Niinkun kaikki tässä maailmassa. Kaikessa on huonot puolensa ja kaikki menee jossain vaiheessa päin vittua. Mikään onni ei kestä ikuisesti, epäonni sitä vastoin voi taas kestää... Tervetuloo tähän maailmaan. Täysin paska paikka, enkä ymmärrä miten kukaan oikeesti haluaa elää tässä maailmassa?

 

 

 

 

 

 

En oo viillelly hetkeen. Näin kävi viime vuonnakin, kun tuli kesä ja muut siirty lyhythihasiin. Mä en voi muiden seurassa. En halua, että ihmiset kysyy mitään. Ja mua hävettää. Silti haluan viillellä. Ja nyt voin! Löysin apteekista bio oilia. Öljyä arville, joka poistaa niitä tosi hyvin. Voin siis viillellä ja kun vaan laitan sitä, arvet lähtee ainakin melkein pois. En mä tiedä miks teen näin itelleni. En tosiaan.

 

Oon täys paska luuseri. En oo laihtunu juurikaan. Kesä on kohta täällä ja mä näytän jotain sotanorsulta. Hyi helvetti. Yritän syödä vähän, mutta en ikinä pysty siihen. Oon syöny varmaan joka päivä jotain 1000kcal. Hyi vittu miltä se jo kuulostaakin. Ihan helvetin paljon, mitä vittua? Oon kuitenkin liikkunu ihan hyvin ja musta tuntuu, että ainakin mun reidet on kiinteytyny vähän. Ehkä vaan kuvitteen. Mä nään mitä mä haluaisin nähdä. Harhakuvitelmaa. Tänäänkin kulutin 700kcal. Ensin tunnin juoksulenkki ja sen jälkeen liikkatunnilla pesistä. Oon ihan tyytyväinen siihen saldoon, mutta ne syömiset. Yäk! Tää on yhtä helvettiä.

 





 

Oon päättäny, että sitten kun saan ihan litteen mahan, otan napakorun.

Siinä edes jotain motivaatiota!