Wake me up when I'm skinny

Mahaan sattuu.

Huono olo täyttää kehon jokaisen solun.

Piru olkapäällä huutaa ruokaa.

Tiedän, että oloa helpottaisi jos söisin, fyysisesti.

Mutta henkisesti, se on kuin antaisin itsellini sähköshokin.

Lamauttaisi mut ja saisi itsemurhan partaalle.

 

Siksi on pakko taistella vastaan.

Vaikka olisi kuinka vaikeaa ja tuntuisi sitten kuinka pahalta tahansa.

Pakko pakko pakko jaksaa.

Mahaan sattuu niin paljon, että itkettää.

Ja oksettaa.

 

 

Pepsi maxia on kulunut tänään 1,5L ja kahvia pari kuppia.

Lisäks melkein jouduin syömään ruokaa.

Mutta hörpin pikkuisen lientä keitosta ja heti tilaisuuden tulle annoin kaiken kiinteän koirille.

Se liemi teki ehkä ihan hyvää, koska siinä oli mausteita ja ne vilkastuttaa aineenvaihduntaa,

mikä taas nopeuttaa laihtumista.

Eikä kuitenkaan kertynyt kaloreita.

 

Haluaisin vain nukkua tän paaston yli.

Herätä laihana.

 

Tästä saan motivaatiota jos mietinkään luovuttamista:

 

 

Mitä meistä tulee jos luovutamme

 

 

Mitä me voisimme olla