I'm gonna say it like it's never been spoken

Lihoin koko viikonlopun mässäilystä vain puoli kiloa.
Toki sekin on aivan liikaa,
mutta paino olisi voinut nousta enemmänkin.
Helpotushuokaus.

Mä totesin myös viikonlopun aikana,
että kylläinen olo ei tunnu yhtään mukavemmalta kuin nälkäinenkään.
Oikeastaan päinvastoin.
Mulle tulee ns. likainen ja rasvainen olo,
jos mä olen täynnä.
Se on inhottavaa.
Siispä muistan tämän, kun tänään tai huomenna,
nälkäisenä toivon voiani syödä.
Syöminen ei paranna oloa!

Liikunta, ratsastuksen ja tallitöiden lisäksi, on jäänyt aika vähäiselle.

Siihen mun pitää nyt panostaa.

Pelkkä paastoaminen ei riitää, vaan pitää myös urheilla.

En tiedä paljonko siihen riittää energiaa, mutta mä jaksan niin kauan kun henki kulkee!

 



 

 Kolme viikkoa koulun alkuun.

Pelottava ajatus, pakko laihtua sen aikana paljon!

Toisaalta odotan sitä mys, koska mun on niin helppoa olla koko koulupävä syömättä.

Ja koulun jälkeen urheilen.

Tässähän laihtuu pelkästä ajatuksestakin!

 

Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä.

Koulussa en kuitenkaan saa mitään aikaseks.

Kursseja on tekemättä, enkä oo saanu kesällä mitään niistä tehtyä vaikka piti.

Mutta jos lopetaisin koulun, mitä sitten tekisin?

Voinko mä vain mennä sinne kouluun olemaan?

Viimenen vuosi ja kaikki valmistautuu kirjotuksiin.

Mä en edes ilmoittautunut mihinkään.

Ei musta tule ylioppilasta.

Enkä varmaan edes saa kaikkia kursseja suoritettua.

Mun olo pahenee, kun nään sen ihmisen siellä koulussa.

Ei pitäisi mennä koko kouluun....