100 tunnin paasto

Päätin kestää paastoa 100 tuntia putkeen.

Aloitin eilen illalla klo 20.00 ja nyt sitä on kestänyt 16 tuntia.

Paasto loppuu siis tasan silloin, kun perjantai muuttuu lauantaiksi.

Jaksan sen voimalla, että lauantaina saan syödä.

Kunhan vain kestän siihen asti.

 

 

Eilinen mnei päin persettä, mutta paino ei onneksi noussut.

Mutta nyt päätin katsoa eteen päin.

Takana on onnistumisia, mutta myös aivan liikaa epäonnistumisia.

Vain tämän hetkisen paaston onnistuminen merkitsee.

Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaan voi vaikuttaa.

 

Lauantain jälkeen aloitan ehkä uuden paaston tai jonkin dieetin.

Sen päätän kuitenkin vasta silloin.

Nyt mennään hetki kerrallaan.

 

 



I'm gonna say it like it's never been spoken

Lihoin koko viikonlopun mässäilystä vain puoli kiloa.
Toki sekin on aivan liikaa,
mutta paino olisi voinut nousta enemmänkin.
Helpotushuokaus.

Mä totesin myös viikonlopun aikana,
että kylläinen olo ei tunnu yhtään mukavemmalta kuin nälkäinenkään.
Oikeastaan päinvastoin.
Mulle tulee ns. likainen ja rasvainen olo,
jos mä olen täynnä.
Se on inhottavaa.
Siispä muistan tämän, kun tänään tai huomenna,
nälkäisenä toivon voiani syödä.
Syöminen ei paranna oloa!

Liikunta, ratsastuksen ja tallitöiden lisäksi, on jäänyt aika vähäiselle.

Siihen mun pitää nyt panostaa.

Pelkkä paastoaminen ei riitää, vaan pitää myös urheilla.

En tiedä paljonko siihen riittää energiaa, mutta mä jaksan niin kauan kun henki kulkee!

 



 

 Kolme viikkoa koulun alkuun.

Pelottava ajatus, pakko laihtua sen aikana paljon!

Toisaalta odotan sitä mys, koska mun on niin helppoa olla koko koulupävä syömättä.

Ja koulun jälkeen urheilen.

Tässähän laihtuu pelkästä ajatuksestakin!

 

Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä.

Koulussa en kuitenkaan saa mitään aikaseks.

Kursseja on tekemättä, enkä oo saanu kesällä mitään niistä tehtyä vaikka piti.

Mutta jos lopetaisin koulun, mitä sitten tekisin?

Voinko mä vain mennä sinne kouluun olemaan?

Viimenen vuosi ja kaikki valmistautuu kirjotuksiin.

Mä en edes ilmoittautunut mihinkään.

Ei musta tule ylioppilasta.

Enkä varmaan edes saa kaikkia kursseja suoritettua.

Mun olo pahenee, kun nään sen ihmisen siellä koulussa.

Ei pitäisi mennä koko kouluun....

 

 

Läskiviikonloppu

Kalorit hipoo pilviä .

Eilen olin viihteellä ja tietäähän se, miten paljon alkoholissa on kaloreita.

Kännin piikkiin voi myös laittaa yhden kanakorin..

Pitkästä aikaa oli edes hieman kivaa.

Vaikka olisin tarvinnut jotain muuta, millä laittaa pään sekaisin.

Jotain, jossa ei ole kaloreita.

 

Tänäänkään en onnistunut pysymään alle 100kcal.

Ilmeisesti se on normaaliviikonloppuina mahdotonta.

Silloin kaikki syö samaan aikaan, enkä pysty skippaamaan päiväruokaa.

Voi helvetin helvetti.

Paino on varmasti taas noussut.

 

 

 

Mä niin haluaisin olla joku muu.

Elää aivan toisenlaista elämää, jossain muualla.

Haluaisin tuntea kuuluvani johonkin.

En haluaisi olla yksin.

Mutta en ole tarpeeksi hyvä kenellekään.

 

 

 

Kirjoittaminen ei nyt oikein luista.

Kaikki tuntuu jotenkin liian sekavalta..

I will learn from my mistakes

Nyt mä vasta tajuan, miten syvällä mä olen tässä laihduttamisessa.

En sano, että olisin sairas, vaan musta alkaa pikkuhiljaa tuntua, ettei tää ole täysin normaalia.

Koska vain paastoamalla mä pystyn pitämään ahdistuksen kurissa.

Syömisesta, myös aivan vähäisestä, tulee aivan kamalan ällöttävä olo ja ahdistus muuttuu sietämättömäksi.

Mä haluaisin syödä, mutta en voi.

 

 

Söinkin hieman enemmän kuin kurkkua ja porkkanan. Tuli niin kamala olo, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Mutta tän voimalla mä jaksan taas olla syömättä.

Tai oikeastaan päätin, että tästä lähtien syön maksimissaan 100kcal päivässä.

Se on melkein kuin paastoaisi, mutta saan pidettyä aineenvaihduntaa edes hieman vilkkaampana ja on myös varaa syödä, jos oikeasti on pakko.

Ehkä se ahdistus ei iske vielä tuolla määrällä.

 

Toivottavasti en liho kovin paljoa tämän päiväisestä.

Pakko uskaltautua aamulla vaa'alle.

Mä olen ansainnut sen ahdistuksen, jonka se näytölle ilmestyvä numero aiheuttaa.

Niih...

Luoja miten tekee mieli syödä.

Oon nyt paastonnut reilut 48h ja oon ihan koukussa.

Pystynköhän enää koskaan syömään?

Tai pystynhän mä, mutta entäs ilman sitä ahdistusta, joka siitä seuraa?

Sama, mikä on mut nyt pitänyt erossa ruosta tän paaston aikana.

Ajattelen vain sitä tunnetta, mikä tulee syömisen jälkeen.

Tuntuu liian ahdistavalta, joten päätän olla syömättä.

 

 

Kaupassa käynti oli yhtä tuskaa.

Teki mieli kerätä kärry täyteen kaikkea syötävää ja hautautua sohvalle niitä syömään.

En pystynyt.

Isä kyseli, että ostetaanko karkkia, mutta kieltäydyin niistäkin.

Sisko osti giflari pullia ja avasi sen pussin tietyst heti kun päästiin kotiin.

Tuoksui niin hyvälle, teki mieli syödä ne kaikki.

Mutta tyydyin vain haistelemaan niitä.

Imppasin kuin liimaa.

Mutta se auttoi, ainakin kuvittelin niin.

 

 

Musta tuntuu, että mun elimistö on jumissa.

Mikään ei liiku mihinkään suuntaan.

Ehkä pitäisi syödä ihan vähän jotain.

Taidankin syödä vähän kurkkua ja porkkanaa, että saan vatsan täytettä.

 

 

It will get better !

Mä en osaa päättää pitäisikö mun olla iloinen vai pettynyt.

Paino oli pudonnut -600g.

Se on ihan hyvin, mutta kun ottaa huomioon,

etten oikeasti syönyt mitään koko päivänä.

Olisiko sen pitänyt pudota enemmän?

Mielesäni olisi...

 

Syötin aamupalan koirille.

Siitä, alkaa jo tulla rutiini.

Mietin vain, että koska joku huomaa, etten syö koskaan...?

Kauhistuttaa pelkkä ajatuskin.

 

 

Mä haluan, että kun menen syksyllä kouluun,

kaikki huomaa, että mä olen laihtunut.

Mun puolesta ne sais kauhistella sitä, miten laiha musta on tullu.

Niinkuin se ikinä tapahtuisi...

 

Olen paastoonut nyt 41h.

Eihän se riitä mihinkään.

Vasta kun oon ollut viikon syömättä, voin olla ehkä tyytyväinen.

Jos silloinkaan.

 

 

 

 

Wake me up when I'm skinny

Mahaan sattuu.

Huono olo täyttää kehon jokaisen solun.

Piru olkapäällä huutaa ruokaa.

Tiedän, että oloa helpottaisi jos söisin, fyysisesti.

Mutta henkisesti, se on kuin antaisin itsellini sähköshokin.

Lamauttaisi mut ja saisi itsemurhan partaalle.

 

Siksi on pakko taistella vastaan.

Vaikka olisi kuinka vaikeaa ja tuntuisi sitten kuinka pahalta tahansa.

Pakko pakko pakko jaksaa.

Mahaan sattuu niin paljon, että itkettää.

Ja oksettaa.

 

 

Pepsi maxia on kulunut tänään 1,5L ja kahvia pari kuppia.

Lisäks melkein jouduin syömään ruokaa.

Mutta hörpin pikkuisen lientä keitosta ja heti tilaisuuden tulle annoin kaiken kiinteän koirille.

Se liemi teki ehkä ihan hyvää, koska siinä oli mausteita ja ne vilkastuttaa aineenvaihduntaa,

mikä taas nopeuttaa laihtumista.

Eikä kuitenkaan kertynyt kaloreita.

 

Haluaisin vain nukkua tän paaston yli.

Herätä laihana.

 

Tästä saan motivaatiota jos mietinkään luovuttamista:

 

 

Mitä meistä tulee jos luovutamme

 

 

Mitä me voisimme olla

 

 

 

 



I'll keep being strong

Kävelen keittiöön.

Mietin, onko isä tehnyt jotain aamupalaa, jonka on pakko hävitä paistinpannulta.

Pöydässä ei näy lautasia. Paistinpannu amottaa tyhjyyttään.

Huokaisen helpotuksesta.

Päydässä on vain leipää ja päällisiä.

Siirrän hieman leipäpussin paikkaa, jotta näyttäisi kuin olisin ottanut sieltä jotain.

Aamukahvin juotuani sanon myös syöneeni.

Aamupala on ohitettu.

 

 

Kolmen viimeisen päivän aikana olen laihtunut kilon.

Eilisestä paino ei ole juurikaan tippunut, johtuen mässäilykohtauksesta.

Se ei kuitenkaan ole myöskään noussut, mikä oli helpotus.

 

Uutta paastoa on jatkunut nyt 18h.

Takaan, että paljon on vielä edessä.

 

Kunpa vain pystyisin tänäänkin skippaamaan päiväruoan....

 

 



I am lost and won't be found

Ette voi kuvitellakaan kuinka paljon vihaan itseäni.

Juuri kun kerkesin hehkuttaa syömättömyyttä...

Kesti sitäkin se 44h.

Mutta ei todellakaan tarpeeksi!

 

Sisko tuli viereen syömään jäätelöä ja mä menetin järkeni.

Ilman sitä olisin luultavasti kestänyt.

 

 

Ahdistaa niin paljon, etten osaa sitä edes kuvailla.

Viiltelin taas pitkästä aikaa...

Vihaan, sitä miten mä menetän itsehillinnän kun muut syö.

Mä haluan olla yksin.

Vain sillon pystyn paastoamaan tarpeeksi kauan.

Kun ei ole ruokaa lähettyvillä.

Mä en  ole vielä tarpeeksi vahva ulkopuolisiin ärsykkeisiin.

Ja mä vihaan sitä.

 

Musta tuntuu, että haluaisin sulkeutua ulkopuoliselta maailmalta.

Niin, että olisi vain minä ja syömättömyys.

Haluan keskittyä vain siihen, en mihinkään muuhun.

En jaksa nähdä kavereita just nyt.

Mä tunnen itteni vaan läskimmäks ja inhottavammaks.

 

 

Mä inhotan itsenäni niin paljon, että voisin tappaa itseni tähän paikkaan.

Mutta en tee sitä.

Se ei ole mikään rangaistus.

Se olisi suorastaan helpotus.

Mun kuuluu kärsiä, mä niin ansaitsen sen.

 

Tästä lähtee uusi nälkälakko, joka saa luvan kestää pidempään kuin edellinen!

 

43h nälkälakossa !

Aivan pakko tehdä nopea välipäivitys,

sillä kohta on 43 tuntia paastoa takana !

Hieman on ehkä heikohko olo, mutta maha ei ole yhtään kipeä.

Ja mikä loistavinta, mieli ei huuda ruokaa.

Henkisesti tuntuu vahvalta, koska pystyn vastustamaan kaikkea syötävää!

 

Pelkäsin, että miten pystyn skippaamaan pakollisen päiväruoan,

mutta sekin onnistui.

Vein ruoan omaan huoneeseen ja syötin kaiken koiralle.

Miten hyvältä tuntukaan, kun ruoka katosi lautaselta, eikä muruakaan mennyt mun omaan suuhun!

 

 



Kerrankin

Onnistunut paastopäivä takana!

Vielä ei tunnu kovin pahalta.

Huominen sitä varmasti kuitenkin tulee olemaan...

Mutta mä pysyn vahvana.

Paastoan, jos vain pystyn mitenkään olemaan syömättä.

Siis, ettei mua pakottamalla pakoteta syömään.

Toivon niin ettei.

 

Paino oli noussut eilisestä.

Mitäs menin syömään.

Aivan liikaa.

Mutta toivottavasti paastolla saan taas laskettua painoa roimasti alas!

Kuinkaha kauan pystyy olemaan syömättä, ennen kuin menee todella huonoon kuntoon...?

Mä oon nälkälakossa niin kauan, etä saan painoa kunnolla alas.

 

 

Oon niin ylpeä itsestäni!

Kävin päivällä kavereiden kanssa elokuvissa ja vaikka

kaverit ostivat kauhean kasan karkkia, mä litkin vain pepsi maxia koko leffan ajan.

Mä oikeesti pystyn vastustaan kiusauksia!

Hihii mä onnistun vielä.

 

Sanoin kotona, että söin leffassa niin paljon, ettei ole nälkä.

Mitäköhän keksisin huomiseksi...

 

 



Kaikki tai ei mitään

Tiedän, olen läski paska, joka ei edes ansaitse onnistua.

En ansaitse olla laiha, onnellinen.

 

Aamulla olin iloinen, sillä paino oli pudonnut -700g.

Kuitenkin onnistuin varmasti senkin pilaamaan, ettekä varmasti arvaa miten...

Syömällä ja syömällä vähän lisää...

 

Tää on aivan perseestä, kun iskä on kotona ja on pakko syödä.

Mä haluan lopettaa syömisen kokonaan.

Koska vain niin voin onnistua.

Syömälakolla.

 

Koska, jos yritän syödä vain vähän:

syön todella paljon.

 

 

Siispä yritän olla kokonaan syömättä.

Täytyy vain keksiä keino, miten huijata ihmisiä, jotka vahtivat syömisiäni.

Onneksi kuitenkin se pahin vahtiminen on ohi.

Ei kukaan ole tajunnut, etten taaskaan syö.

Ja se on helvetin hyvä se !

 

Aamulla musta tuntui, että mun maha on pienentynyt.

Ja nyt iltalenkillä mun jalat näytti jotenkin kapeammilta kuin ennen.

Olenko mä oikeasti laihtunut vai onko tää vain toiveajattelua?

Paino on tippunut neljässä päivässä 1.3kg.

Mutta voiko se näkyä näin pian?

Ehkä mä vain näen sen, mitä haluaisin nähdä....

 

 

Kuinka pian mahakipu lakkaa, kun ei syö ollenkaan?

Kestääkö se päiviä vai viikkoja?

Kuinka nopeasti näläntunne katoaa?

Nuoruus on seikkailu suunnaton

Se on jotain, mitä ei saa takaisin.

Se on ohi, ennen kuin ehtii huomatakaan.

Se on nuoruus.

 

Nuorena pitäisi kokeilla kaikkea.

Rakastua, pettyä, tehdä kaikkea tyhmää, olla hieman hullu ja ennen kaikkea nauttia elämästä.

Miksi mä en pysty siihen?

Enkö mä osaa olla nuori?

 

 

Mun elämä pyörii laihduttamisen ympärillä.

Välillä onnistun ja välillä kaikki menee päin helvettiä.

Siinä sivussa teen  paljon asioita, mutta ei niillä ole paljoakaan merkitystä.

 

Mä en tiedä mitä tulee tapahtumaan.

En edes tiedä mitä haluaisin tapahtuvan.

Sen kuitenkin tiedän, että en halua kasvaa aiukuiseksi.

En tahdo elää niin pitkään.

I wanna die young.

 

 

Tänään oli ihan kohtalainen päivä.

Jouduin päivällä syömään yhden perunan ja hieman kalaa.

Illalla söin vielä pienen karjalanpiirakan kahvin kanssa.

Ei siis täydellinen 0kcal päivä, mutta ainakaan en syönyt enenpää kuin 500kcal.

 

Lsäksi ratsastin neljä hevosta, joten kulutuskin oli kohtalainen.

Ei siis tarvitse ainakaan tänään hakata päätä seinään.

Vaikka voisihan sitä kuitenkin...

 

 

Peukut pystyyn, että paino olisi huomenaamulla vähemmän kuin tänään!



Lets not give the game away

Päivän saldo:

Ihan vähän riisiä, grillattua kanaa ja maissia.
Myönnän, että söin myös vähän karkkia, ja masikoita ja herneitä...

Kylläpäs mä ällötän itseni.
Ja varmasti myös monia muitakin...

En edes uskalla laskea kuinka paljon kaloreita tuosta kertyi.

Ainoa hyvä asia tänään oli se, että paino oli laskenut
eilisestä -600g !

Onneksi koko päivän olen ollut menossa.
Aamulla olin tallihommissa, päivällä kävin porukoiden kanssa kaupassa ja sitten vielä vähän lisää tallihommia ja nyt illalla pelasin sulkapalloa.

Täytyy muuten sanoa, miten ylpeä olin itsestäni kauppareissun
jälkeen. En ostanut mitään, eikä edes tehnyt tiukkaa !

Oli melko inhottavaa katsella mitä ihmiset kasasivat
ostoskärryihinsä. Paljon kaikkea lihottavaa ja rasvaista.
             Onneksi en ole enää yksi heistä !

 

Oikein odotan sitä, että tulee se päivä, jolloin voin olla kokonaan syömättä.

Mä en halua laittaa mitään suuhuni!

Haluan olla kevyt, ja siihen pääsen vain paastoamalla...

Aika on liian hidas ja samalla aivan liian nopea

Tänään olen syönyt mansikoita.

Söin myös grillattua kanaa ja yhden pienen perunan.

Oli pakko, koska en halua muiden huomaavan, että vammailen taas ruoan kanssa.

 

Mansikat on hyvä keino pitää muu ruoka loitolla.

Tervellistä, vähäkalorista ja vie nälän tosi nopeasti mennessään.

Lisäks saa nesteet liikkeelle ja poistaa turvotusta.

 

 

Kaikki pahenee vain.

Isä jäi lomalle, joten nyt on paljon vaikeampaa olla syömättä.

Pakko lähteä aina jonnekin, jotta pystyn välttämään inhottavan ruokailun.

Aina saa vältellä syömistä.

Kumpa olisi oma kämppä, jolloin ei tarvitsisi syödä ollenkaan.

Nyt on pakko vain yrittää lintsata syömisistä.

En syö muuten, jos ei pakoteta.

 

 

Pakko laihtua.

Lupasin teille kroppakuvan heinäkuun lopussa.

Enää ei ole montaa viikkoa aikaa.

Montakohan kiloa pystyisin pudottamaan siinä ajassa.

Jos syön niin paljon kuin mahdollista, ehkä 3kg.

Ihan realistinen tavoite.

Kilo viikossa ei ole mitenkään kummoinen suoritus.

Pakko pystyä siihen.

 

Pakko pakko pakko pakko

 

 

 

 

Tiedän, että nälkä katoaa aikanaan.

Kun ketän hetken, lopulta helpottaa.

Tiedän, että jalat muuttuu hyytelöksi ja alkaa pyörryttää.

En välitä.

Haluan vain olla laiha.

En kestä itseäni tällaisena kuin olen.

Häpeän ja vihaan itseäni aivan liikaa.

Mutta voin ainakin muuttaa ulkoista minääni, vaikka en sisäistä pystyisikään.

Se antaa hieman toivoa.

Voimia huomiseen ja laihaan tulevaisuuten.

 

 

 

Odotan koulujenalkua kauhistuneena.

Kaikki katsovat inhoten, miten en ole yhtään laihtunut kesän aikana.

 

Olen vain paisunut muodottomaksi...



Yeah, you don't even care...

Tuntuu, että kukaan ei ymmärrä.

 

Ei ole ketään, jolle näyttää kuka oikeasti olen.

 

Masentunut.

 

Synkkä.

 

Itsetuhoinen nuori, joka piiloutuu tekohymyn taakse.

 

 

 

 

Pakko teeskennellä, että kaikki on hyin.

Pelkään, että kukaan ei oikeasti hyväksyisi oikeaa minääni.

Pitäisivät vain laiskana ja huomionhakuisena teininä.

Ehkä mä olen juuri se?

Haluaisin tehdä paljon kaikkea, mutta voimat ei riitä.

Yöllä heräilen, enkä saa nukuttua.

Kai olen sen ansainnut...

 

 

Ääni mun päässä sanoo, että mä en kelpaa tällaisena.

Se on oikeessa.

 

Mun pitää olla pienempi, kauniinpi ja parempi kaikessa.

 

Mun täytyy olla täydellinen.

Tai lakata kokonaan olemasta.....

 

Mä en ansaitse onnea.

En ansaitse mitään hevosta.

En ansaitse toteuttaa mun unelmaa.

 

Varjo seuraa kaikkialle ja hokee miten surkea olen.

 

 

Unessa pakenen jotain.

Jotain, joka on paljon nopeampi.

Ei mahdollisuutta päästä karkuun...