Istuin puoli yötä ikkunan ääressä ja tuijotin ulos.
Viiltelinkin, mutta terä oli tylsistynyt liikaa.
En sanut viilettyä tarpeeksi syvälle vaikka kuinka painoin.
Epäonnistuin siinäkin...
Tänään yritin käyttäytyä kuten normaalit ihmiset ja menin rannalle.
Katselin lapsia, jotka leikki vedessä ja vanhempia rannalla.
Toivoin niin, että olisin saanut taas olla lapsi, vedessä muiden kanssa...
Elämä oli silloin paljon helpompaa.
Sillä oli jokin merkitys.
Sitten se taas iski päälle.
Ahdistus.
Tunsin itseni läskiksi ja kelvottamaksi.
Ympärillä oli liikaa ihmisiä ja tuntui kuin kaikki oliis tuijottanut just mua.
Vaikka ei tietenkään tuijottanut.
Ei kukaan edes oikeasti kiinnittänyt muhun mitään huomiota.
Mutta siltä se tuntui...
Mä olen alkanut pelkäämään ihmisten seuraa.
Haluan vain olla yksin.
Haluan piiloutua, kunnes oon laiha.
Unohtaa kaiken ja vain nukkua...
Oon ehkä maailman läskein ja syöpöin ihminen.
Tänään söin 563kcal, vaikka niin piti pysyä alle 400kcal.
Tän viikon aikana on kyllä paino tippunu kilon, mutta tätä menoo se tulee takasinki.
Nyt on maha kipee, kun söin liikaa.
Tottakai se kostautuu, muutenkin kuin lihomisella.
En kuitenkaan lannistu yhdestä päivästä.
Huomenna taas pysyn 400kcal alapuolella ja urheilen myös enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi tähän blogiin?