Kolme viimeistä päivää on ollu pelkkää syömistä.
Oli pakko.
Tuntuu niin sanoinkuvaamattoman pahalta.
Voisin kuristaa itseni tästä hyvästä.
Toivottavasti mun ei enää koskaan tarvitse syödä näin paljoa!
Eilen illalla laivalla vietin aikaa kannella auringonlaskun aikaan.
Tuntui, että se oli ainoa paikka, missä halusin olla.
Ympärillä vain meri, joka houkutteli sisäänsä.
Olisi tehnyt mieli hypätä aaltoihin ja antaa virran kuljettaa.
Ilman mitään määränpäätä.
Ja lopulta vain vajota pohjaan.
Koko reissu oli ahdistava.
Ei mulla oikeasti ollut hauskaa, vaikka yritinkin esittää, että olisi ollut.
Ympärillä oli liikaa ihmisiä.
Olisin halunnut olla yksin ja muuttua näkymättömäksi.
Olo vielä paheni, kun päästiin kotiin.
Aivan kuin koko ajan olisi jokin pala kurkussa.
Saatan ruveta itkemään millä hetkellä hyvänsä.
Tuntuu, etten jaksa olla olemassa.
Oon liian väsynyt tähän kaikkeen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi tähän blogiin?