maanantai 3. kesäkuuta 2013

There's just one thing...

Miljoonatkaan sanat eivät tuo sinua takaisin, tiedän koska olen yrittänyt.
Miljoonatkaan kyyneleet eivät tuo sinua takaisin, tiedän koska olen itkenyt.
 
Jotkut ihmiset vaan katoavat mun elmästä.
Vaikka kuinka paljon heitä tarvitsisin, yhtäkkiä heitä ei vain ole.
Näen vain haamuja.
Merkkejä siitä, että joku tärkeä ihminen oli joskus elämäsäni.
Joskus.
 
Vuosi sitten en olisi uskonut, että mun elämä olis tällaista kuin se nyt on.
Luulin, että joko olisi kuollut tai päässyt pahimman yli.
Mutta nyt löydän itseni pahemmasta jamasta kuin koskaan milloikaan ennen.
Ja vieläpä yksin.
 
Large
 
Large
 
Large
 
Large

2 kommenttia:

  1. voi pieni, et ole yksin! jos tahdot, voit puhua mullle ilman nimeä, itse olen huomannut sen helpottavan! :) itse painin samojen ongelmien kanssa :c

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :) mä kuitenkin luulen ettei siitä puhumiseta olis kovin paljoa hyötyä, tätä on tosi vaikee selittää mutta mä luultavasti tarvitsisin ihmisiä mun lähelle ihan oikeassa elämässä, eikä netissä nimettömänä kirjottaminen muuta sitä mitenkään... :/ Voimia sulle kuitenkin tosi paljon ja kiitos vielä kerran!

      Poista

Jätä jälkesi tähän blogiin?