I don't wanna live

Mä elän pahassa maailmassa. Täällä ihmiset ei välitä. Mäkään en välitä. Miks pitäis, kun se vaan satuttaa? Parempi sulkea kaikki tunteet ulkopuolelle. Muilta näkymättömiin. Ei ole mitään järkeä antaa muiden nähdä, että tuntee, eivät ne kuitenkaan välitä. Ei tietenkään.

Mä ajattelen kuolemaa koko ajan. En aina ehkä tietoisesti, mutta joka hetki se on tavalla tai toisella läsnä mun ajatuksissa. Mä oikeasti haluan kuolla. Tai ainkin luulen niin. Ei mua oo tarkotettu elämään yhtään tän kauempaa. Elämä ei sovi mulle. Se on pilannu mut.

Haluan vaan parempaan paikkaan. Ja vaikka sellaista ei olisikaan, on ikuinen pimeys ja tyhjyyskin parempaa kuin tämä. Kaikki on tätä parempaa. Koska tää on yhtäkuin helvetti.

 

 

 

Mun elämä ei oo minkään arvoinen. Kukaan ei luultavasti edes huomais vaikka kuolisinkin, ainakaan melkein kukaan. Vain mun vanhemmat sais tietää, koska niille ilmotettais siitä. Tai sitten ne löytäis mut sängystä kuolleena. On vain muutama ihminen, joilla on väliä. Vain niiden takia mä olen vielä täällä. Kumpa niitä ei olis. Sillon ei olis muakaan. Miks aina ne ihmiset, jotka ei sais välittää, niin tekee niin? Mutta ne, joiden haluais välittävän, ei välitä sitten millään. Tällä hetkellä vaan toivon, ettei mulla olis perhettä, jotta voisin rauhassa kuolla. Tai sitten, että se olis niin kamala, ettei sillä olis mitään väliä.

 

 

Pakko vaan lopettaa välittäminen ja muiden ajatteleminen. Mä tapan itteni. Muilla ei oo väliä.

Näin mu kuuluu ajatella. Ja joku päivä vielä ajattelenkin. Eikä se päivä oo kaukana..

Eihän sillä sitten oo enä väliä. En mä nää muiden tuskaa, kun oon jo kuollu. Minkä takia mä eds epäröin. Eihän se oo oikein pysyä hengissä vaan muiden takia, eihän? Jos mä itse en halua elää, niin miks mun pitäis ajatella muita? Ei jumalauta, miks mä tajuan tän vasta nyt?

Eihän mulla enää mitään estettä oo. Nyt vaan pitää tehdä suunnitelma.

Ja toteuttaa se.