Olis paljon asiaa, mutten löydä sanoja. Kaikki tunteet on ihan sekasin tänään. En tiedä enää mitä mä ajattelen. Olisin aamulla halunnut sanoa vaikka mitä, mutten tiennyt kuinka selittää nää jutut. En tajua miks menin sinne. Ehkä siks, että halusin taas sen turvallisen olon, mikä mulla on sen seurassa. Silti olo paheni kaksinkertasesti, kun lähdin sieltä. Ja miten se vois edes auttaa mua. Niinkun se itekkin sano, ei se oiken voi tehdä mitään, muutakun kuunnella ja olla siinä. Toisaalta, sitä mä just haluisinkin, mutta onko se reilua taas sitä kohtaan? Kun jos kerron sille näistä kaikista asioista, mun olo helpottuu, mutta se vaan huolestuu. Tuntuu pahalta ajatella vaan itseä.
En mä halua olla näin itsekäs.
Ahdistaa ja pelottaa.
Mä en jaksa elää.
Koko ajan on paha olla, enkä tiedä miten se helpottais.
Viiltelemällä, hetkeks.
Siitäkin jää jäljet ja oon nyt jo täynnnä arpia.
Ne hävettää mua.
Mun ainut pakokeino ja mä häpeen sitä.
En pysty lopettaan.
En edes halua.
Mä en edes halua parantua.
Mua pelottaa, että yhtäkkiä haluisinkin jäädä tähän paskaan maailmaan.
Entä jos mä en haluiskaan enää kuolla?
Tai laihduttaa?
Liian pelottava ajatus.
Miltähän tuntuu olla onnellinen?
Sitä mä en varmaan saa enää koskaan tietää...
Jokainen päivä on yhtä kamppailua.
Mitä varten mä edes yritän?
Mut mun täytyy pitää kulissit pystyssä.
En mä voi näyttää tätä ulos päin.
Mun täytyy käydä koulussa, ainakin välillä.
Mun täytyy hymyillä, aina muiden seurassa.
Mun täytyy näyttää vahvalta.
Paljon voimia. ♥
VastaaPoista"Jokainen päivä on yhtä kamppailua.
VastaaPoistaMitä varten mä edes yritän?
Mut mun täytyy pitää kulissit pystyssä.
En mä voi näyttää tätä ulos päin.
Mun täytyy käydä koulussa, ainakin välillä.
Mun täytyy hymyillä, aina muiden seurassa.
Mun täytyy näyttää vahvalta."
Tää kuvaa niin täysin minun elämää... Itellä ei oo laihdutusajatuksia, mut muuten vaan menee elämä niin surkeasti... Joskus mietin että mikä tän elämän tarkotus edes on, mitä mun pitäis tehä mun elämällä... (anteeks, oli pakko purkaa pahaa oloa jonnekki) löysin sun blogin tänään, ja pakko sanoa että monet sun teksteistä sopii niin täysin mun elämään.
:/ en toivois tätä samaa kellekään, edes ilman laihdutushaluja. Mäkin pohdin elämän tarkotusta ja oon satavarma, että ainakana mun elämällä ei sitä ole. Ja kyllä voit mulle purkaa pahaa oloos jos se helpottaa ja jos et voi muille puhua, en ehkä voi auttaa mut voin ainakin kuunella :)
Poista