Ahdistaa.
Lomalla selvisin joten kuten, mut heti kun koulu alko, tuli hirvee ahdistus sen mukana.
Ei mulla oo todellakaan voimia keskittyä mihinkään opiskeluun.
En saa edes pieniä tehtäviä tehtyä, saati sitten niitä isoja.
Oon umpikujassa ja nään vaan yhden ulospääsyn.
Kuolema.
En viihdy enää ihmisten seurassa.
Välttelen kaikkia ja tuntuu, että jokaseen menee hermo.
Kaipaan vaan yhtä ihmistä.
Ehkä.
En oo siitäkään enää varma.
"That's what's going on, nothings right I'm torn.
I'm all out of faith, this is how I feel..."
Hei. Löysin blogis ja luin sen heti läpi. Tuntu hämärältä, miten paljon samanlaisia ajatuksia ja lähtökohtia sulla on ku mulla! Yritän laihtua, haluan olla pieni ja kaunis niinkuin kaikki ne ihmiset joita kadehdin. Haluan olla haluttu ja kaunis ja laiha. Oon huomannu että puhut tosi usein blogissas tosta mystisestä henkilö x:stä. Haluisin kuulla siitä lisää! Mikä oli tarina sen takana, ettette oo enää niin paljon tekemisissä? Tekisiks siitä postauksen? Valtavasti tsemppiä tavoitteisiisi, ja koita jaksaa vielä :) !
VastaaPoistaIhan hyvä idea, jonka voisinkin toteuttaa tässä joku päivä. Toisaalta mua hävettää monia asia siinä jutussa, mutta toisaalta eihän kukaan oikeesti tiedä kuka mä oon. Silti vaan jotenkin pelottaa, että mitä jos se henkilö löytää tänne blogiin ja tunnistaa ittensä siitä? No ehkei niin tapahdu, toivottavasti.
PoistaKiitos paljon, ja samoin myös sulle. Tuntuu aina vähän helpottavalta kun tajuaa ettei oo ainut ihminen, joka on tässä tilanteessa :)