Anteeks taas hiljaiselo. Elämä menee päin persettä, tai ainakin tuntuu siltä, eikä oo ollu paljo motivaatiota oikeen minkään suhteen. Oon läski ja ällöttävä syöppö, mut lupaan nyt tsempata. En halua olla enää tämmönen. Miksen mä voi oikeesti vihata ruokaa? Näin on helppo päättää, että nyt se syöminen loppuu ja itsekuri pitää mutta sitten kun ei oo syöny koko päivänä mitään ja on tajuton nälkä, mieli jotenkin sumenee ja itsehillintä pettää pahemman kerran. Yleensä sillon aina oksennan kaiken pois, mutta en yhtään tykkää siitä. Siks yritän olla kokokaan syömättä, ettei tarvis oksentaa...
Nyt on pakko lähtee kouluun, vaikka mitä mä silläkään teen?
Toivottavasti en mitään.
Toivottavasti en elä niin kauaa, että tekisin sillä mitään...
Oi pieni <3
VastaaPoistaMä olin iteki tätä vastaan tosi kauan, mut oon oikeesti huomannu, että jos on päivän syömättä nii ahmiminen on varmaa. (no okei, olin just kauan syömättä mut en nyt ahminu, mut se on paljon todennäkösempää sillon). Oon myös oppinu, että ku kattoo mitä pistää suuhun, nii voi syödä tosi paljon ja kalorit pysyy silti tosi alhasena.
Tsemppiä, sä kyllä pystyt laihtuun jos haluat! <3
Oon mäkin sen huomannu, mut silti tuntuu siltä et olis parempi olla kokonaan syömättä. Kaikki on niin vaikeeta. Mut kiitos <3
PoistaTunnen just samoin uskonnontunnilla ku mun opettaja puhuu jostaki sellasesta että uskonto voi auttaan löytään sen minkä takia elää,ja mä aattelen että mun elämällä ei takuuvarmasti oo tarkotusta,ja sitte se puhuu jotain että kukaan ei oo vahinko,mutta olen ihan varma siitä että tässä maailmassa on yksi ihminen joka on vahinko ja jota ei pitäisi olla olemassa,nimittäin minä!
VastaaPoistaMutt pidä huolta itestäs ja tsemppiä sulle! <333
:/ Samoin <3
Poista