No feelings in this head

Mä tunnen itseni jotenkin tosi kylmäksi ja tunteettomaksi ihmiseksi. Jos se yleensäkään on mahdollista samalla, kun on melko tunnoton. Viime viikolla tapahtui paljon asioita, lähinnä mun ympärillä oleville ihmisille eikä niinkään mulle itselleni. Mutta se sai mut oikeasti tajuamaan, että siinä kohtaa kun "normaali" ihminen olisi ollut järkyttynyt ja ehkä jopa shokissa, niin mä en tuntenut kovinkaan paljoa järkytystä. Tietty mä sen verran välitin, että loukkaantunutta autoin (lähinnä siis tein, mitä käskettiin), mutta näin jälkeenpäin ajateltuna on aika järkyttävää miten vähän mä tunsin siinä tilanteessa, ja sen jälkeen. 

Samaten, kun tapahtui asioita, josta olisi pitänyt olla ihan helvetin iloinen, niin mä en vaan pystynyt vaikka kuinka olisin halunnut. Ja molemmilla kerroilla mä teenskentelin kaikki ne tunteet,  niin että ulospäin näytti, että mä reagoin asioihin edes jotenkin.

Mun on älyttömän vaikeaa olla iloinen ta surullinen muiden puolesta, ihan rehellisesti. 

Ja omasta puolesta se on vielä mahdottomampaa.

Mä luultavasti voisin saada töitä vuoden alusta ja sen kai pitäisi olla iloinen asia? 

Mutta mä en osaa iloita. En mä oikeastaan haluaisi töitä tehdä, mutta enpä mä halua paljoa muutakaan. Tiedän vaan, että aamuherätykset tulee olemaan ihan pirun haastavia, koska mua väsyttää koko ajan ja varsinkin aamuisin. 

Mutta olishan se ihan loistava uusi kulissi. Ihmiset ehkä pitäis mua pikkasen normaalimpana, kun en vain lojuisi kotona. Vaikka mistä sitä edes tietää, että jaksaisinko mä tehdä töitä ylipäätään..

Mä en kauheasti jaksa kirjotella nyt tällä hetkellä laihduttamisesta, mutta vion kertoa, että se edelleen kuuluu mun päiviin (ainakin pitäisi..!) ja jossain vaiheessa ehkä kerron jotain tarekmmin. Mä vain pelkään, että tätä lukee joku, joka saa siitä vaikutteita. Mä jos kuka tiedän, miten paljon se voi vaikuttaa ihmiseen, kun lukee laihduttamisesta ja varsinkin tällä tavalla.

Mä olen  myös miettinyt, että perustaisinko salaisen blogin näille jutuille erikseen, jonne ei voisi eksyä kukaan "terve" ihminen, jonka elämän mä voisin pilata. 

Kiinnostaako ketään lukea sellaista?