Mä vihaan joulua. Vihaan ruokaa ja syömistä. Vihaan sitä, kun koko perhe on kotona. Vihaan, kun puhutaan ruoasta ja kysytään, olenko mä syönyt. Vittu mä vihaan kaikkea. Vittu saatana.
Mua on vituttanut ja masentanut koko joulun. Kaikki menee muutenkin taas päin helvettiä ja sen lisäks oon syönyt joka päivä liikaa. Välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta silti aina ihan liikaa. Paino on noussut, suurimmaks osaks varmasti nesteitä, mutta se vituttaa silti ja tekis mieli vaan huutaa ja paiskoa tavaroita. Mutta enhän mä tietenkään niin tee, koska sillon ihmeteltäisiin että mikä mua vaivaa, enkä mä voi kertoa kenellekään syytä siihen. Paiskon siis asioita ainoastaan pääni sisällä.
Nyt se syöminen kuitenkin loppuu ja läskin liikuttaminen alkaa.
Hetken on vielä vaikeaa olla kokonaan syömättä, kun osa perheestä on lomalla, mutta pikkuhiljaa voin taas palata normaaliin rytmiin. Tavoite on siis olla syömättä niin paljon kuin mahdollista ja liikkua. Oon päättänyt käydä vähintään viisi kertaa viikossa lenkillä ainakin niin kauan kun vaan millään jaksan ja kykenen. Kyllä se tiedetään, että energia loppuu jossain vaiheessa, mutta onhan mulla sitä paljon säästössä heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi tähän blogiin?