Kysymyksiä ja vastauksia

Mitä riippuvuuksia sinulla on?

Tupakka ja pepsi max ovat varmaankin mun ainoat aineelliset rippuvuudet,

mutta niiden lisäksi on myös laihduttaminen ja sen ajattelu, thinspokuvien selaaminen sekä

 sh ja masennusblogien lukeminen. Oikeastaan tähän listaan voisi lisätä vielä liikunnan, koska sen "vieroitusoireet" ovat ehkä jopa pahemmat kuin esim. tupakan.

Osaatko soittaa jotain soitinta?

Pianoa oon opetellu itse soittamaan, mutta en voi kehua olevani mitenkään erityisen hyvä siinä.

Muita soittimia en yleisen rimputtamisen lisäksi osaa soittaa.

Vastustatko jotain asiaa enemmän kuin ehkä pitäisi?

Ehkäpä ajatusta siitä, että voisin joskus olla onnellinen. Muiden sanojen mukaan parantuminen on mahdollista vain silloin, jos sitä itse haluaa ja mä en vain osaa kuvitella pystyväni siihen.

Mä olen niin jumittunut näihin ajatuksiin ja tähän olotilaan, etten toisaalta edes kaipaa niistä eroon.

Siksi mulla ei varmaan koskaan ole mitkään polikäynnit auttaneet, koska en ole avoin sille ajatukselle, että voisin parantua ja olla normaali. En tiedä, olisiko se mahdollista, mutta sen tiedän,

että ainakaan tällä asenteella se ei tule tapahtumaan.

Kuulutko johonkin uskonnolliseen järjestöön?

Jos kirkko lasketaan uskonnolliseksi järjestöksi, niin sitten kyllä.

Tosin en ikinä muista, oliko se luterilainen vai mikä, joten siitä voi päätellä,

miten hyvin olen oikeasti siinä uskonnossa mukana :D

Mulla on oma "uskoni" ja sillä ei ole jumalien tai muiden kanssa mitään tekemistä.

Onko huumorintajullasi moraalia?

Yleensä, mutta täytyy myöntää, että mä olen kyllä usein nauranut sopimattomissa tilanteissa ja heittänyt läppää sellaisesta asiasta, mikä ei oikeasti ole hauskaa. Mutta harvemmin mä toisten kärsimyksistä vitsailen, koska satun niistä ehkä jotain tietämään ja tiedän myös, miltä tuntuu kun joku heittää läppää itselle vakavasta asiasta.

 

Milloin aloit laihduttamaan?

Laihduttanu oon niin kauan kuin muistan, tavalla tai toisella.

Mutta tällä nykyisellä tavalla suurin piirtein pari vuotta ja vakavinta se on ollut siitä lähtien kun aloin tätä blogia pitämään, eli nyt vuoden.

Voitko joskus laittaa kuvan itsestäsi uudestaan?

Voin, mutta en ihan vielä.

Ehkä muutaman viikon päästä se vois olla jo ajankohtaista.

Onko sulla lemmikkejä?

Hevonen ja kotona meillä on kaksi koiraa.

Oletko seurustellut "vakavasti"?

Riippuu vähän, mikä lasketaan vakavaksi. Oon kyllä seurustellu useemman kerran, mutta en ehkä koskaan niin vakavasti, että oltais suunniteltu yhteistä tulevaisuutta kovin pitkälle. Viimeset vuodet on ollu aika hiljasia tän mun oman tilanteen takia, vaikka jotkut on osottanu mielenkiintoa mua kohtaan, niin oon torjunu kaikki, koska en usko pystyväni suhteeseen ainakaan tällä hetkellä.

Nyt kyllä juuri sitä kokeilin ja totsin, ettei se vaan toimi,

koska mussa nyt vaan on varmasti jotain vikaa.

Sun lempibiisi?

En kyllä millään osaa nimetä vaan yhtä biisiä, mutta lempi artisteja on mm. Cheek, Sanni,

 Mikael Gabriel ja Avril Lavigne.

Lempi thinspo-kuva?

Näitäkin on monia, mutta tässä on yks mun suosikeista



Onko sulla sitä, että järki käskee syömään, mutta tahto ei anna periksi? Tai siis et tiedostat että on väärin olla syömättä, vaikkakin haluat laihtua? Tai että hetken olet paremmassa kunnossa ja sen aikana tavallaan "kaivat uutta kuoppaa" eteesi?
Tää on aika monimutkanen asia, koska jos oon siis ihan täysin syömättä, niin järki sanoo, että pitäis jotain syödä, koska eihän ihminen kauaa elä jos ei muruakaan laita suuhunsa. Mutta sillon jos syön päivässä esim. 500kcal, niin uskon oikeasti siihen, että se on ihan riittävä määrä. Kyllä mä sen tajuan, ettei tee hyvää olla täysin syömättä, mutta mä en totta puhuen välitä siitä, että kärsiikö mun keho jostain mitä teen tai jätän tekemättä. Ja sitten taas kun monet aina hokee sitä, että syömättömyydellä ei laihdu, niin sitä mä en usko koska tiedän kokemuksesta, että se oikeasti toimii. Onhan mulla tää laihduttaminen ollu aika edestakasin sahaamista ja on ollu hetkiä, jollon oon syöny vähän enemmän. Mutta vaikka kuinka yrittäisin elää terveellisesti, niin mä en vaan saa sitä ajatusta mun päästä pois, että mun pitäis syödä vähemmän ja joka kerta mä siihen syömättömyyteen myös sorrun. Siitä on tavallaan tullu mulle sellanen elämäntapa ja oon saanu myös uskoteltua itelleni, että se on oikein, vaikka joskus ajattelinkin toisin. Mä siis jollain tavalla tajuan, että se on ehkä väärin sen perusteella mitä muut on mulle sanonut, mutta samalla uskon siihen, että niin mun vain kuuluu toimia ja että mun kohdalla se on oikein. Uskon, että muut saa syödä ja niiden pitääkin, mutta mä en saa.