Mä rakastan kesää. Mut samalla mä myös vihaan sitä. Talvella voin hautautua paksuihin ja löysiin vaatteisiin ja mukamas piilotella itseäni muiden katseilta.
Enhän mä voi niin tehdä kesällä, kun muut kulkee ihan olemattomissa vaatteissa. Tänäänkin oli tosi lämmin päivä, melkein 30 astetta lämmintä ja mun oli vaan ihan pakko laittaa shortsit jalkaan, koska olisin saanut lämpöhalvauksen, jos olisin käyttänyt pitkiä housuja. Kotono se olikin vielä ihan fine, kun ei ollut ketään katsomassa.
Kyllähän se ahdisti ihan itsekin katsella niitä läskijalkoja, mutta selvisin jotenkuten kuitenkin. Mutta se tunne, kun olet lähtemässä julkiselle paikalle ja sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vain laittaa ne shortsit päälle ja niellä se ahdistus. Se tunne saa mut aina päättämään, etten syö enää ikinä. Eihän se kuitenkaan ikinä mene niin, koska en mä pysty näin kotona asuessa paastoamaan täysin. Mutta mikään ei motivoi laihduttamaan niin paljoa, kuin ihan järkyttävä itseinho. Ja sitä mulla riittää.
Mulla on kaksi vaihtoehtoa;
joko kuolla
tai laihtua ja kuolla.
Ja mä kuolen mielummin laihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi tähän blogiin?