Okei, mä huijasin. En osaa olla välittämättä mistään, en vain pysty. Kaikki sattuu liikaa ja välitän muista liikaa, ainakin joistakin.
Mutta mä en näytä sitä muille. En näytä, miten rikki oon. En sitä, miten tunnen kipua siitä, miten paha mun on olla. Ajattelen, että on helpompaa jos ihmiset luulevat, etten välitä mistään. En tiedä, mutta en anna mun ulkokuoren pettää. Kuoren, joka kätkee sisälleen jotain, mitä kukaan ei tule koskaan ymmärtämään.
Jos kuvittelen, ettei mikään tunnu miltään, pystynkö luomaan itselleni harhakuvitelman johon voin oikeasti uskoa? Kyllä, välillä. Mutta aina jossain vaiheessa totuus iskee vasten kasvoja. Mutta jos kestän sen, voin taas olla turta. Olla oikeasti tuntematta mitään. Tunteeton...
Oon maannu lattialla, miettiny miten täällä selvitään.
Oon huutanu keuhkot pihalle, on tuntunu ettei pysty hengittää.
Tää menee niille joil on paha olla, kun elämä lyö sata-nolla. ♡
Tuo loppu taitaa olla jonkun kappaleen sanoja. Vaikuttaako olosi kuinka paljon siihen, mitä musiikkia kuuntelet? Jos nautit kappaleiden lyriikoista, joihin samaistut, niin DSBM (depressive suicidal black metal) on kaltaisiasi varten. :)
VastaaPoista-Anonyymi-tenttaaja
Joo, tuo on cheekin biisistä niille joil on paha olla. Vaikuttaa tosi paljon ja samoin myös musiikki, jota kuuntelen vaikuttaa mielialaan. Kiitos vinkistä :)
Poista